tiistai 27. elokuuta 2013

Nimiasioita

Meillä oli esittelykierros koko työpaikan yhteisellä kahvihetkellä. Se oli samalla ensimmäinen kerta, kun esittelin itseni isomman väkijoukon edessä uudella sukunimelläni. Olinhan sitä harjoitellut ties kuinka monesti ääneen autossa työmatkoilla niin ennen häitä kuin häidenkin jälkeen. Naimisiinmenossa mikään muu asia ei kuitenkaan pistänyt minua puntaroimaan ja pohtimaan paitsi nimiasiat. Avioituminen itsessään oli helppo ja selkeä päätös, maailman luontevin jatko tälle tarinalle, mutta vain hieman ennen suurta päivää mietin yhä ottaisinko yhdistelmänimen, miehen nimen vai pitäisinkö omani. Viimeisin vaihtoehto ei tuntunut hyvältä, koska minulle nimen vaihtuminen kuuluu osaksi naimisiinmenoa. Se oli myös selvää, että jos meille joskus lapsia siunaantuu, he saavat V:n sukunimen ja toki haluan myös nimeni puolesta tuntea kuuluvani siihen konkkaronkkaan. Pelkkä mieheni nimi olisi tällaiselle puhevikaiselle naiselle helppo, sillä siinä ei ole vaikeita L- ja S-kirjaimia kuten omassa tyttönimessäni. Silti päädyin yhdistelmänimeen, koska en halua muuttua ihan tuntemattomaksi papereissa siinä verkostossa, jonka olen työuran puolesta saanut hankittua vuosien varrella. Vielä suurempi painoarvo oli sillä, että nimeni yhdistetään usein äitini yritykseen ja siksi oli minulle henkilökohtaisesti tärkeää säilyttää oma nimeni jatkossakin. Yhdistelmänimi tuntui silti alkuun kummalta, koska en suoraan sanottuna ole koskaan liiemmin pitänyt yhdistelmänimistä ja nytkin yhdistyi kaksi lyhyttä sanaa, joista kumpikaan ei suoraan ja selkeästi tarkoita mitään. Silti vaihdettuani häiden jälkeisenä päivänä uuden nimeni Facebookiin tuntui yhdistelmänimi heti oikealta ja minulle sopivalta ratkaisulta. Erityisesti juuri Facebook on auttanut tottumaan uuteen nimeen nopeasti, koska siellä näen sen päivittäin. Ehkä juuri sen nopean tottumisen vuoksi tänään oli yllättävän helppo esitellä itsensä ensimmäistä kertaa juuri tämännimisenä arkiston apulaistutkijana.

maanantai 26. elokuuta 2013

Åland

Hääpäivän jälkeen matkustimme tuoreen aviomieheni kanssa Ahvenanmaalle. V on käynyt Ahvenanmaalla joskus lapsena, mutta minä en koskaan. Jos pala sydäntäni jää pohjoiseen joka kerta siellä käydessäni, tapahtuu sama juttu saaristolaismaisemissa. Kolme Ahvenanmaalla vietettyä päivää olivat hyvin ihanat ja leppoisat ja tervetulleita häiden järjestelyurakan ja juhlahumun jälkeen. Nukuimme paljon, kaikkien jännityksen viemien yöunien edestä ja sitten vain teimme automatkoja ympäri saarta. Näimme Kastelholman linnan, ruokailimme saaristolaismenun ahvenanmaalaisine pannukakkuineen Maarianhaminassa, kuuntelimme trubaduuria, kiipesimme näkötorniin, nautimme merellisistä maisemista ja toistemme seurasta. Yövyimme koko matkan ajan Eckerössä hurmaavassa Anderssons Gästhem & Gårdsbageri -majatalossa, jossa oli aamiaisella aina tuoretta vastaleivottua leipää talon omasta leipomosta.
 
Minimatka kahdestaan uusissa maisemissa oli oikein hyvä juttu heti häiden jälkeen ja Ahvenanmaan saaristo toi kesän lähelle, vaikka sesonki oli jo ohitse. Varsinaiselle kauas etelään suuntautuvalle häämatkalle lähdemme sitten, kun Suomessa on pimein vuodenaika meneillään.
 
 
 


maanantai 19. elokuuta 2013

Tahdon

Lauantai 10.8.2013 oli ikimuistoinen päivä. Meidät vihittiin avioliittoon Viherin sillalla. Kävelimme käsikädessä pienelle pöydälle rakennetun alttarin ääreen tutun papin eteen kahden nuoren tytön soittaessa viululla ja kitaralla Ol kaunis kesäilta -kansanlaulua. Ympärillä oli kaikki ystävät, rakkaat ihmiset ja vihkitilaisuus niin herkkä ja kaunis, etten olisi ikinä osannut sitä tunnelmaa kuvitella mielessäni etukäteen. Me pidimme toisiamme V:n kanssa kädestä koko tilaisuuden ajan, ote oli voimakas, sellainen, joka viestitti toiselle, että tässä olemme yhdessä. Vihkimisen päätteeksi helähti reippaasti Lintu lensi oksalle -kansanlaulu, saippuakuplat leijailivat ja hymyilytti ja nauratti kovasti! Me lähdimme vauhdikkaasti kuplavolkkarilla ja autossakin vain nauratti! V totesi jossain vaiheessa hääpäivää, että tuntuu ihan siltä kuin olisimme vasta tavanneet ja rakastuneet.



 
Pitkälle aamuyöhön jatkuneet juhlat olivat ihanat ja onnistuneet. Vanha tanssilava oli kaunis ja tunnelmallinen ja koko päivä hyvin tunteellinen ja ikimuistoinen. Saimme jälkeenpäin kiitosta hääjuhlan hyvästä tunnelmasta ja se lämmitti mieltä kovasti, koska juuri tunnelma oli se, jonka halusimme vierailemme tarjota.


 
 
Hääpäivän jälkeen vietimme muutaman rauhallisen päivän kahdestaan Ahvenanmaalla. Häät olivat paljon mielessä ja puheissamme, ja oli ihana kaiken järjestelyn ja tohinan jälkeen olla ihan vain kahden, kerrata hääpäivän kulkua ja nauttia. Puhuimme siitä, että käytännön tasolla naimisiinmeno ei avoliiton jälkeen arkea muuta, mutta silti on erilaista. Tuntuu, että suhteessa on syvyyttä vielä enemmän ja yhteisillä unelmilla vielä vankempi pohja. Juuri niitä asioita, joita me tahdomme. 
 
 
kuvat Anna P., Antti S. ja Taru S.

tiistai 6. elokuuta 2013

Odotan

Niin vaihtui heinäkuu elokuuksi. Aamuauringossa on jo ripaus kuulautta. Illat hämärtyvät pehmoisina ja lämpiminä. Juuri nämä pimenevät illat olivat syy siihen, miksi haluamme elokuussa naimisiin. Toinen minulle folkloristina tärkeä syy on yläkuu, sillä se on kasvamisen aikaa, silloin on hyvä aloittaa jotain uutta. Sanotaan, että yläkuun aikaan solmitut avioliitot ovat onnellisia ja aviopari pysyy terveenä. Tämän tulevaisuus sitten aikanaan kyllä kertoo, mutta juuri näillä main syntyy uusi kuu ja ensi lauantaina minusta tulee hyvän, turvallisen, rakkaan ja maailman parhaan miehen vaimo. Eilen hän lähti jo järjestelemään häävalmisteluita ja kun palasin kotiin, oli pöydällä hymyn nostattava lappu: Nähdään pian rakas tuleva vaimoni!

Välillä jännittää tosi paljon ja olen sanonut miehelleni, että olisiko sittenkin pitänyt käyttää säästetyt rahat häämatkaan ja solmia avioliitto intiimisti kahden kesken jossain kaukaisella hiekkarannalla. Mutta sitten mietin niitä kaikkia tärkeitä ja rakkaita, jotka ovat tulossa kanssamme juhlimaan ja joiden kanssa todella haluamme jakaa yhden elämämme tärkeimmistä päivistä. Kun hääpäivään oli tasan viikko, sain monelta ystävältä iloisen ja odottavan tekstiviestin. Se jo kertoo, että tämä on kaiken jännittämisen arvoista.

Viikon kuluttua tähän aikaan laiva lipuu saaristomaisemissa ja me olemme avioparina matkalla kohti Ahvenanmaata. Ennen sitä vietetään kesän odotetuin, jännittävin ja kaunein viikonloppu.