maanantai 31. joulukuuta 2012

Uusi vuosi

Joulu ja välipäivät vilahtivat tietokoneetta ja se tiesi oitis lomaa myös blogille. Sen sijaan oli tunnelmaa, hyvää ruokaa, paljon suklaata, rakkaita ihmisiä ympärillä, lautapelejä ja ulkoilua. Välipäivinä poikkesimme Porvooseen ihastelemaan vanhan kaupungin joulutunnelmaa. Viime reissulla oli toukokuu, mutta Porvoo on kaunis kaikkina vuoden aikoina.

Tässä kuitenkin nyt ollaan ja vuoden viimeinen merkintä on käsillä. Vuosi 2012 oli hyvä, tavallinen vuosi. Siihen sisältyi paljon töitä, kun ensin tein reilun puolen vuoden pätkän Kotkassa ja sitten vielä loppuvuoden Lahdessa. Mutta vuosi sisälsi myös rutkasti ihania vapaa-ajan hetkiä aina Kuusamon mökissä vietetyistä päivistä Viipuriin ja Saimaan kanavalle ja Porvoon kaduilta Leivonmäen kansallispuiston syksyisille poluille. Vuoden aikana monet arkiset asiat selkiintyivät ja löysivät uomansa, jollaista selkeyttä vielä viime vuonna odotin ja uumoilin, että jossain asioissa näin varmasti ennen pitkään kävisikin. Esimerkiksi työmatkat eivät aiheuttaneet enää tänä vuonna harmaita hiuksia, vaan siihen rytmiin tottui. 

Alkava vuosi on aina tyhjä pöytä, vaikka joitain juttuja onkin tiedossa. Tuokoon ensi vuosi tullessaan suloisia hetkiä, onnellisuutta ja paljon hyvää arkea!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Maailmanloppu

Jos paljon huomiota saanut ennustus on totta, maailma loppuu ylihuomenna. Siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Minä sain kutsun Maailman Viimeisiin Bileisiin huomisillaksi ja esimerkiksi täällä neuvotaan, kuinka maailmanloppuun voi varautua tyylillä. Näyttää sitten varmasti nätiltä, kun taivaalta sataa tulta.

Aamiaispöydässä mietimme, miten ihmiset maailmanloppuun varautuvat. Toiset täyttävät varastonsa purkkiruualla, kynttilöillä ja joditableteilla ja hankkivat aggregaatin, toiset sen sijaan tuikkaavat maallisen omaisuutensa tuleen ja huomaavat sitten, että hups, maailmanloppua ei tullutkaan. 

Jos maailma siis loppuisi ylihuomenna, loppu koittaisi viimeisenä työpäivänäni. Tekisin siis reippaasti töitä hamaan tappiin asti ja työttömyysmurheet olisi hetkessä selätetty. Mutta jos se tulisi, jäisi monta ensi vuoden ihanaa ja odotettua asiaa tapahtumatta ja se olisi kovin sääli. 

Ehkä minä käännän tämän nyt niin päin, että viimeinen työpäivä ei ole suinkaan maailmanloppu. Enkä ainakaan aio polttaa omaisuuttani, sillä kyllä se siinä tulisateessa sitten viimeistään palaa, jos niikseen tulee.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Jouluun enää viikko

Jouluaattoon on viikko, työsarkaa on jäljellä viisi päivää ja ulkona on sellainen määrä lunta, että minusta vähempikin riittäisi valkean joulun tarpeisiin. Alkuvuotta ajatellen on taas heitetty monenlaisia verkkoja veteen, mutta vielä odottelen kuvioiden hahmottumista. Nyt on kuitenkin aika rauhoittua hiljalleen jouluun. Eilen leivoin pipareita ja V toi meille joulukuusen olohuoneeseen, jotta ehdimme nauttia oman kodin joulusta ennen kuin tie vie kotiseudulle joulun viettoon. 

Talvisen tuiskun, pakkasen ja pimeyden keskellä täytyy antaa teille aivan ihana blogivinkki. Siinä missä muut blogit täyttyvät joulusta, Liekovarpion blogissa eletään parhaillaan valoisia kesäöitä. Silmäni lepää ihastuttavissa kuvissa ja tunnelmoivissa teksteissä, käykää tekin kurkkaamassa!

torstai 13. joulukuuta 2012

Suunnitelma B käyttöön

12.12.12 tuli puhelu, jossa minut todettiin erittäin vahvaksi hakijaksi ja paperini halutaan säilyttää tulevia projekteja ajatellen, mutta silti nyt valinta ei osunut minuun. Aika lannistavaa, vaikka toisaalta kyseiseen osa-aikaiseen työhön en olisi osannut ehkä sitoutua ihan niin kunnolla kuin työhön haluaisi sitoutua, koska jatkuvasti olisin varmaan etsinyt kokoaikaista työtä. Mutta silti se työ olisi ollut tyhjää parempi, koska nyt on taas tiedossa sitä tyhjää vain. Lohdullista tässä on se, että tiedän monta ystävää ja tuttavaa, jotka ovat täsmälleen samassa jamassa: töitä on vuoden loppuun asti ja sitten kalenteri ammottaa tyhjyyttään. Ainakaan en ole tässä tilanteessa yksin, vaan ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa jakaa asioita. Suunnittelimme ystäväni kanssa, että tavataan Helsingissä, käydään ensin kahvilla ja sitten mennään tyhjien pahvimukien kanssa Aleksanterinkadulle polvilleen. Kas näin lähtee B-suunnitelmien ideointi käyntiin!

Työttömyys on minulle suurin mörkö juuri sosiaalisen elämän takia. Pidän siitä, että saan olla osa työyhteisöä. Pidän ripsivärin sipaisemisesta silmiini ja astumisesta hämärään aamuun. Pidän rytmistä ja rutiineista, vaikka kuinka lämpimästä sängystä nouseminen tuntuu välillä ankealta. Siksi työttömänä oleminen ja kotona itsekseen nyhjääminen jännittää. Rakas V muistutti minua siitä, että kannattaa ottaa hiljainen alkuvuosi loman kannalta, sillä olen nyt tehnyt työmatkan takia kymmentuntisia päiviä kahden vuoden ajan eikä pätkätöissä tunnetusti lomia kerry kovin paljoa. Työttömyyteen on kuitenkin huomattavasti helpompi suhtautua lomana silloin, kun sen loppuminen on tarkkaan tiedossa. Mutta ehkäpä se onnistuu, kunhan vain ymmärtää lakata murehtimasta. Kaiken lisäksi iloista tässä on se, että V rupesi oitis suunnittelemaan omien ylityövapaiden käyttämistä tammikuussa. Lomaillaan sitten molemmat yhtä aikaa, kun se vääjäämättä näyttää olevan minun kohdallani edessä.

Ja entäs ne B-suunnitelmat? Takataskussani on yksi artikkeli-idea, jonka haluan toteuttaa alkuvuodesta ja otin eilen jo yhteyttä ystävääni yhteistyökuvioiden merkeissä. Sitten voisin kouluttautua lisää, sillä minua kiinnostaisi opetella paremmin eri taitto-ohjelmien käyttöä ja haluaisin myös suorittaa asiakirjahallinnan peruskurssin ja myöhemmin mielelläni koko tutkinnon. 

Ja ehkäpä varaan kangaspuut paikallisesta kutomosta ja kudon meille uudet matot.


keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Iloa lumipyryssä

Olin Helsingissä tapaamassa vanhaa työporukkaa. Meillä on joka vuosi joulutapaaminen ja porukka myös kasvaa vuosi vuodelta, kun mukana ovat erilaisissa projekteissa tai harjoitteluissa olleet ihmiset. Eilen hämärtyvässä illassa menin lumituiskun läpi Cafe Fannyyn, joka oli varattu yksityiskäyttöön meidän porukallemme. Suuren pöydän ääressä istui kirjava joukko kulttuurialan ihmisiä, eri vähemmistöryhmien edustajia, jotka kaikki olivat olleet jotenkin mukana tässä kyseisessä suvaitsevaisuutta ja saavutettavuutta edistävässä työyhteisössä. 

Pidin illasta valtavasti. Koska lähes kaikki ystävistäni ovat täysin terveitä, olen liikuntavammaisena melkein aina ainoa vamman kannalta poikkeava tyyppi porukassa. Se ei haittaa ja on täysin ok, koska niin on ollut aina eikä vammaisuutta tule edes muistettua ystävien seurassa. Silti eilen illalla oli ihanaa istua pitkästä aikaa ihmisten kanssa, jotka painiskelevat joskus samanlailla omasta erilaisuudesta johtuvien asioiden kanssa. Ja parasta siinä ehkä oli se, että liian usein yleisessä keskustelussa vähemmistöt nähdään edelleen yhtenä passiivisena massana, mutta tällaiset kokoontumiset kuten eilen Fannyssa kertovat aivan muuta, kun ihmiset ajavat aktiivisesti vähemmistöjen etua, ovat monessa jutussa mukana, menevät naimisiin, saavat lapsia, etenevät uralla eikä ihonväri tai käsien näppäryys ole minkäänlainen este tai edes hidaste matkan varrella.

torstai 6. joulukuuta 2012

Työhaastattelun jälkipyykit

Eilen olin työhaastattelussa. Järjestöpuolen projektityö olisi täällä kotikaupungissani ja vaikuttaisi aika kivalta. Koska kyseinen projekti koskettaa kuitenkin koko maakuntaa, haastattelussa kysyttiin miltä tuntuisi, jos kuitenkin joutuisin noin kerran viikossa ajamaan naapurikaupunkiin työn puitteissa. Ajattelin, että vau, kerran viikossa! Kahden vuoden ajan olen ajanut naapurikaupunkiin joka arkipäivä töihin, joten kerran viikossa olisi luksusta.  Haastattelusta jäi kiva fiilis ja minua huvitti, kun annoin lopuksi työtodistukset nähtäväksi ja päällimmäisenä oli erään firman työtodistus, josta haastattelija kysyi: "Hei, sä oot ollut R:lla töissä! Oho! Se on mun pikkuserkku." Suomi on tolkuttoman pieni maa.

Kun työhaastattelusta jäi hyvä tunne, se antaa ainakin toivoa. Marraskuisesta työhaastattelusta tuli tulokset viime viikolla ja sain varasijan. Olin siihen tyytyväinen, koska työ olisi ollut aika pitkän matkan päässä ja käytännön järjestelyt mietitytti jo etukäteen. Sen sijaan varasija kertoo, että minussa oli heidän mielestään jonkinlaista potentiaalia. 

Blogi on tällä hetkellä todella työpainoitteinen, huomaan. Kyllä joskus tulee taas muutakin. Nyt saa työpohdinnat jäädä tältä päivältä ja toivotan teille kaikille lämmintä ja sinivalkoista itsenäisyyspäivää!

maanantai 3. joulukuuta 2012

Mäkihyppyä ja lumitykkejä

Olen koko syksyn tehnyt töitä mäkihyppyyn liittyvän aineiston parissa. Työhön uppoutuu, nimistä, kasvoista ja urheilukilpailuista tulee tuttuja, mäkihyppääjistä itsestääkin tulee tuttuja, niistä, jotka jollain tapaa samaan projektiin osallistuvat ja yhtäkkiä sitä on kovin sisällä aihepiirissä, josta ei tiennyt tätä ennen yhtään mitään. Ainakin tästä jää käteen hyvää työkokemusta ja roimasti nippelitietoa, jolla voi pärjätä Trivial Pursuitissa. Tänään työkaverini kysyi aamulla minulta onko Harri Ollin kanssa tänään. Mäkihyppyprojektin tutkimusavustajan päässä raksutti hetken aikaan. Siis Harri Olli, häh? Ei, vaan Harri ja Olli. Tietenkin. 

Ja kuinka nopeasti tämä syksy onkaan mennyt. Eräänä aamuna stadionilla lunta tuli tykistä, seuraavana jo taivaalta.