Tulevana sunnuntaina on palmusunnuntai. Meillä tunnettu virpominen periytyy ortodoksisesta perinteestä, jossa pyhillä oksilla virpominen on tehty palmusunnuntain kunniaksi. Näillä leveyksillä pääsiäisen aikaan ainoa elävä oksa on paju, joka korvaa luontevasti etelän palmunoksat. Virpominen on karjalainen tapa, joka levisi sodan jälkeen myös muualle Suomeen. Virpominen on suoritettu aikanaan pyhäpuvussa, sillä pukeutuminen noidaksi alkoi yleistyä vasta 1980-luvulla. Virpomisesta on pyydetty aina palkkaa, jota on maksettu ruokana, kananmunina, rahana tai jopa viinana. Entisaikaan palkka haettiin vasta viikon kuluttua pääsiäisenä. Nykyinen palmusunnuntain virpomisperinne saa vahvasti vaikutteita muista kulttuureista kuten amerikkalaisesta Halloween-juhlasta, mutta punainen lanka on edelleen sama: hyvän onnen ja terveyden toivottaminen.
Lapsuuden jälkeen palmusunnuntain virpomisperinne on jäänyt kaukaiseksi. Näin ainakin käytännön tasolla, sillä teoriassa pääsiäisperinteet ovat hyvinkin tuttuja opiskeluvuosilta. Asuessani Helsingin Punavuoressa luonani käytiin kerran virpomassa. Pienet noidat seisoivat oven takana ja aloittivat tutun lorun heti avattuani oven. Folkloristin sydän hypähti ilosta!
Viime syksynä muutimme kotikaupunkimme eräälle rivitaloalueelle. Naapurin lapset kertoivat lähtevänsä virpomaan tulevana sunnuntaina ja me olemme varautuneet munilla ja lakupatukoilla noitien vierailuihin, mutta millaista noitaryntäystä lähiossä saa odottaa? Emme tunne alueella muita lapsia kuin nämä naapurissa asuvat sisarukset, mutta onko kaupunkilaislapsilla tapana käydä virpomassa tuntemattomien luona? Toivottavasti on, sillä minä pidän virpomisperinteestä ja vaihtaisin mielelläni suklaamunia pajunoksiin.
Virpoin, varpoin,
tuoreeks' terveeks'.
Rikkaaks, rakkaaks,
vanhaks, vakkaaks.
Me virvon viisahaks,
taputtelen taitavaks!
Ottelen oluven päälen,
rahan päälen rapsuttelen.
Näin me tänne tullessain
kekoja kiräpäitä,
tasapäitä aartehiitä.
Riiheltänne rikkaaks,
aitaltanne autuaaks,
kujaltanne kuuluisaks;
lehmältänne voiliseks,
lampaaltanne villa kopra,
kanastanne munainen,
taikinastanne piirainen,
vuodeks vappaaks,
neteliksi velkapääksi,
sinullen vitsa,
minullen kakkara!
- Ch. Europaeus, Jaakkima 1855