sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Uudet tuulet

Olen kirjoittanut blogia noin kahdeksan vuotta. Ensimmäinen blogini oli LiveJournalissa ja sitä ei enää ole olemassa lainkaan. Seuraavaksi siirryin Vuodatuksen piiriin, jonka blogi on piilotettu nykyään salasanan taakse. Sitten matka jatkui tänne Bloggeriin, jossa kirnuvoikukat ovat kasvaneet lähes kaksi vuotta. Kahdeksan vuoden aikana kirjoitusten tyyli on muuttunut päiväkirjamaisista pitkistä teksteistä lyhyemmiksi ja pelkistetyiksi merkinnöiksi, vaikken mikään minimalisti kirjoittajana ole vieläkään. Haluaisin olla, koska minusta on hieno taito, kun muutamaan lauseeseen osaa kiteyttää ison tarinan ja tunnelman. Mutta se taito hioutuu ajan myötä tai ehkä sitten pitää vain uskoa, että juuri tämä teksti tässä kuulostaa minulta. 

Blogin kirjoittamisessa parasta on sosiaalisuus ja yhteisöllisyys. Jos en siitä pitäisi, kirjoittaisin perinteistä päiväkirjaa. Tämän vuoksi haluan kokeilla bloggaajana jotain uutta ja katsoa mihin se tie vie. Uusi blogi löytyy Lilyn puolelta ja jatkaa samojen asioiden parissa kuin tämäkin. Päätin kuitenkin kirjoittaa enemmän omana itsenäni ja siksi siis jotain on kenties enemmän ja jotain vähemmän. Katsotaan, mitä tästä seuraa!

Kiitos siis Kirnuvoikukkien kahdesta kuluneesta vuodesta ja tervetuloa sataman valojen katveeseen!

Sataman valot





lauantai 1. helmikuuta 2014

Hymy kuuluu puhelimessakin

Mauritiuksella ihmiset ovat ystävällisiä. Niin ystävällisiä, että sydän oli melkein pakahtua. Good morning, madam! Coffee or tea? Loman jälkeen työpaikan kahvihuoneessa vartija sanoi, että hänestä sellainen tuntuu ulkomailla aina teennäiseltä. Mutta voiko hymy ja kohteliaat sanat olla teennäisiä silloin, kun niistä tulee vain puhtaasti hyvä olo? 

Tänään tuli suuri ikävä sitä hymyilyä ja ystävällisyyttä. Soitin vahingossa paikallisen laskettelukeskuksen yritysmyyntiin, vaikka minun piti soittaa suksihuoltoon. Luurin toisessa päässä oli äänestä päätellen nuori tyttö, jota ärsytti olla töissä lauantaina. Saatoin katkaista hyvin kulkeneen Facebook-keskustelun tai jotain muuta merkittävää. Kun sanoin, etten löytänyt nettisivuilta muuta numeroa kuin tämän (johtui siitä, että vain tämä numero oli laitettu etusivun alalaitaan), sylkäsi tyttö tiuskasten "Mistä sä sit sitä oikein katsoit?" Siinä vaiheessa minuakin rupesi ärsyttämään ja kiitin ja sanoin löytäväni varmasti numeron jostain päin nettisivua. Vaikka hetken kuluttua suksihuollossa puhelimeen vastannut tyttö oli jo ihan asiallinen, jäi ikävä olo. Pitäisikö ne sukset sittenkin viedä huoltoon johonkin muualle?

Hymyile, niin sinulle hymyillään. Se on ohje, joka annetaan ulkomaille suuntaaville. Ohjeen ei kuitenkaan tarvitsisi päteä vain Suomen rajojen ulkopuolella, vaan ihan yhtälailla täällä kotimaassakin. Ja samalla voisi muistaa, että hymyily kuuluu puhelimessakin.