Hyvän olon hyrinää

Viikonloppu jäi päälle sisäisenä hyvän olon hyrinänä. Perjantaina matkustin Helsinkiin ja vietin ystävien kanssa hämärtyvän marraskuun illan ravintolassa, josta jatkoimme katsomaan Stella Polariksen improvisoitua näytelmää ja sitten vielä Kamppiin lasillisten ääreen. Riitti puhetta, naurua, suunnitelmia. Hääjuhlien ihastuttavat kiitoskortit vaihtoivat omistajaa ja ystävän uunituore kirja sujahti kolmeen laukkuun.

Aamuisessa kahvilatunnelmassa on oma viehätyksensä ja etenkin silloin, kun edessä on latte, pöydän toisella puolella istuu ystävä ja hiljaisen kahvilan täyttää joulumusiikki. Kaupunki heräili lauantaina ympärillämme ja kahvilassa vietetyn ajan jälkeen lähdimme Vanhalle ylioppilastalolle Design District Market -tapahtumaan, jossa pöytä toisensa jälkeen notkui kekseliäistä tuotteista, vaatteista ja koruista. Tapahtuma oli erikoisten korvakorujen ystävän taivas, mutta tällä kertaa matkaani tarttui suomalaista ekologisia tuotteita valmistavan Ainokaisen hiuskoru. (Kumilenkissä keikkuvat mustarastaat, klik!)

Illaksi riensin Keski-Suomeen, jossa juhlimme ystävien uutta kotia ja nautimme jouluisesta tunnelmasta. Erityisen ihanaksi illan teki pienin vieras, joka oli täyttänyt vasta vuoden ja hymyili niin, että kuusi pientä hammasta pilkottivat kirkkaan valkoisina suusta. 

Sunnuntai avautui harmaana ja me löimme V:n kanssa jälleen siistimmät tamineet päälle, sillä V:n mummo täytti 99 vuotta. Jestas, mikä ikä! Hän on vanhempi kuin itsenäinen Suomen valtio ja hän muistaa kuinka juna ylitti Korian sillan ensimmäistä kertaa ja kuinka sähköt tulivat kotikylään ja eilen hän otti vieraat vastaan omassa kodissaan, kirkkain silmin ja helmikaulakoru kaulassaan.

Tällaiset viikonloput rientävät vauhdilla ja kiireelläkin, mutta silti juuri tällaiset viikonloput ovat aikamoista onnea.