Näppärää

Muistan aina erään opiskelukaverini yliopistolta, joka kirjoitti kaikki työt vanhalla kirjoituskoneella.  Normaalia tietokonetta käyttäessäänkin hän kirjoitti pelkillä etusormilla. Kun meidän piti ryhmätöissä tuoda kaikille omat kappaleet kotona kirjoitetuista teksteistä, hän toi jokaiselle leikatun paperipalasen, jossa oli muutaman rivin teksti. Näin siksi, että hän oli kirjoittanut jokaiselle oman tekstinsä kirjoituskoneellaan ja sitten pilkkonut paperin saksilla osiin. Kaiken lisäksi hän jälkikäteen huomasi yhden lauseen epäkorrektiksi ja halusi poistaa sen, joten jokaisessa paperinpalasessa oli lauseen mittainen reikä. Hän jäi mieleeni sellaisena vanhan liiton humanistina, joka ei suotta loikkaa moderniin pyörään mukaan, vaikka tuossa tilanteessa tietokone ja tulostin kyllä tuntuivat aika näppäriltä välineiltä.

Minä innostun teknologian mahdollisuuksista helposti ja tänään sain jälleen syyn ihastella sitä, kuinka nykyaika ja teknologia voikaan olla ihmeellistä. Alun perin minun ja Helsingissä asuvan työkaverini piti tavata tänään Lahdessa työpaikkamme toimistossa. Koska kaikki käsiteltävät asiat olivat sellaisia, joista voisi neuvotella ilman fyysistä siirtymistä paikasta toiseen, päätimme ensi viikon Google-koulutusta ennakoiden tavata Googlen Hangoutin kautta. Niinpä sovittuun aikaan M:n pää ilmestyi tietokoneen ruudun kautta työpöydälleni ja työmatkani oli tänään noin viisitoista askelta, aamiaispöydästä työpöydän ääreen. Hangout on kerrassaan näppärä. Ääni ja kuva kulkevat, mutta kädet ovat vapaat kirjoittamaan, etsimään tietoa ja tekemään muistiinpanoja. Ihan kuin toinen istuisi vieressä. Ainakin melkein. Ensi viikolla Hangoutin pariin palataan koulutuksen merkeissä ja sen on tarkoitus yhdistää neljä ihmistä, jotka kaikki ovat eri kaupungeissa. Niin kätevää!

Unelmia

Uusimman Maalla-lehden pääkirjoitus kertoi haaveilusta. Siinä todettiin, että suurimmalla osalla suomalaisista haaveet ja tavoitteet liittyvät pehmeisiin arvoihin, vapaa-aikaan, perheeseen ja itsensä toteuttamiseen. Kuulemma vain joka kymmenes haaveilee varallisuudesta. Toki varallisuus auttaa toteuttamaan monia haaveita, mutta (onneksi) se ei itsessään ole ainoa tie haaveiden toteutumiselle.

Eräs tuntemani nainen oli katsellut kauan kulosaarelaista taloa ja haaveillut, että saisipa hän asua tuossa talossa. Haave toteutui ja myöhemmin hän perusti juuri tuohon taloon perheensä. Tästä on jo aikaa ja nainen sanoi minulle, että unelmat kannattaa miettiä aina tarkkaan, koska hänen olisi pitänyt haaveilla niin, että saisipa hän asua onnellisena tuossa talossa, sillä talossa vietetty aika ei kuitenkaan ollut hyvää, vaan päättyi avioeroon ja onnellisuus löytyi toisenlaisista maisemista. Nainen kertoi tämän tarinan minulle jo joitakin vuosia sitten, mutta se on jäänyt mieleeni. 

Omat unelmani liittyvät lähinnä perheeseen ja uralla etenemiseen. Että jospa jossain tuolla edessäpäin olisi vielä hyvä vakituinen työpaikka ja hyvinvoivia, iloisia lapsiakin. Aika tavallisia asioita siis, mutta myös sellaisisa, joiden saavuttaminen ei ole täysin mahdotonta - toivottavasti. Kymmenen vuotta sitten 17-vuotiaan tytön unelmat olivat paljon korkealentoisempia, mutta ehkäpä vuodet vaikuttavat myös unelmointiin, kun oppii koko ajan paremmin tuntemaan itsensä. 

Mistä sinä unelmoit?

Karsea tauti

Sunnuntaina sisko oli tosi kipeä, kun lähdin hänen kotoaan kohti omaa kotiani. Maanantaina minua yskitti, tiistaiaamuna yskin myös ja kun sitten huonon olon vuoksi mittasin kuumeen, se näytti pitkän matkaa yli 38 asteen. Nuorempana minulle nousi kuume herkästi ja olin voimaton heti kuumemittarin ylittäessä 37 asteen rajan. Myöhemmin flunssaa on tullut ja mennyt, mutta aina kuumeettomana. Äiti sanoo sitä aikuistumiseksi, koska häneltä kuume katosi myös flunssan yhteydestä aikuisena.

Nyt sen sijaan kuume tulikin yllättäen ja oli korkeimmillaan 39,4 astetta. Se ei laskenut edes aamuisin ja lääkkeenkin jälkeen mittari pysytteli kuumeen puolella. En muistanut miten huonokuntoiseksi kuume vetää: mitään ei jaksa, pää on raskas, hengittäminen vaivalloista, heikkous iskee kävelymatkalla sohvalta vessaan. Kun tähän lisätään vielä kova yskä, tekisi mieli pistää pää pölkylle. 

Tänään heräsin virkeänä ja huomasin kuumeen laskeneen normaalilämpöön. En vielä uskalla hurrata, koska niin karsea tauti tässä on takana, että kuume saattaa hyvinkin nousta vielä illaksi. Silti torstai on toivoa täynnä. Ja onneksi pääsiäisenä on tiedossa silkkaa rentoa yhdessäoloa perheen ja ystävien kanssa, joten siitä nauttii takuulla hieman puolikuntoisenakin.

Aurinkoa myös teidän pääsiäiseen!

Aurinko värjäsi Helsinkiä

Helsinki oli viikonloppuna kaunis. Aurinko värjäsi lauantaina alkuillasta Esplanadin, kadut olivat paljastuneet lumen alta ja Kappelissa oli mukava, juhlaa odottava tunnelma ja ystävän miellyttävää seuraa. Askeleet veivät meidät Senaatintorin läpi Kruununhakaan ja siellä juhliin, jossa oli paljon tuttavia, laulua, charlestonia ja onnellinen päivänsankari, joka yllätettiin matkalla New Yorkiin. Sellaista onnea on ilo katsella ja sellaisessa ilonpidossa on mainiota olla mukana.

Sunnuntain ohjelmaan kuului vielä Dylan Pinkin brunssi ja iltapäiväkahvi hyvän ystävän seurassa ennen kuin matka vei keväisessä kuulaassa illassa kotiin. Siellä kotioven pielessä odotti koristeltu pajunoksa, jonka varteen oli kiinnitetty maalarinteipillä nimeni. Pieni noita asuu naapurissamme, joten palkkio on helppo toimittaa jälkikäteen perille. Näin meidänkin huusholli virvottiin tuoreeksi ja terveeksi, vaikkei isäntäväki kotona ollutkaan.

Kevättä!