Muistan aina erään opiskelukaverini yliopistolta, joka kirjoitti kaikki työt vanhalla kirjoituskoneella. Normaalia tietokonetta käyttäessäänkin hän kirjoitti pelkillä etusormilla. Kun meidän piti ryhmätöissä tuoda kaikille omat kappaleet kotona kirjoitetuista teksteistä, hän toi jokaiselle leikatun paperipalasen, jossa oli muutaman rivin teksti. Näin siksi, että hän oli kirjoittanut jokaiselle oman tekstinsä kirjoituskoneellaan ja sitten pilkkonut paperin saksilla osiin. Kaiken lisäksi hän jälkikäteen huomasi yhden lauseen epäkorrektiksi ja halusi poistaa sen, joten jokaisessa paperinpalasessa oli lauseen mittainen reikä. Hän jäi mieleeni sellaisena vanhan liiton humanistina, joka ei suotta loikkaa moderniin pyörään mukaan, vaikka tuossa tilanteessa tietokone ja tulostin kyllä tuntuivat aika näppäriltä välineiltä.
Minä innostun teknologian mahdollisuuksista helposti ja tänään sain jälleen syyn ihastella sitä, kuinka nykyaika ja teknologia voikaan olla ihmeellistä. Alun perin minun ja Helsingissä asuvan työkaverini piti tavata tänään Lahdessa työpaikkamme toimistossa. Koska kaikki käsiteltävät asiat olivat sellaisia, joista voisi neuvotella ilman fyysistä siirtymistä paikasta toiseen, päätimme ensi viikon Google-koulutusta ennakoiden tavata Googlen Hangoutin kautta. Niinpä sovittuun aikaan M:n pää ilmestyi tietokoneen ruudun kautta työpöydälleni ja työmatkani oli tänään noin viisitoista askelta, aamiaispöydästä työpöydän ääreen. Hangout on kerrassaan näppärä. Ääni ja kuva kulkevat, mutta kädet ovat vapaat kirjoittamaan, etsimään tietoa ja tekemään muistiinpanoja. Ihan kuin toinen istuisi vieressä. Ainakin melkein. Ensi viikolla Hangoutin pariin palataan koulutuksen merkeissä ja sen on tarkoitus yhdistää neljä ihmistä, jotka kaikki ovat eri kaupungeissa. Niin kätevää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti