Eilen olin työhaastattelussa. Järjestöpuolen projektityö olisi täällä kotikaupungissani ja vaikuttaisi aika kivalta. Koska kyseinen projekti koskettaa kuitenkin koko maakuntaa, haastattelussa kysyttiin miltä tuntuisi, jos kuitenkin joutuisin noin kerran viikossa ajamaan naapurikaupunkiin työn puitteissa. Ajattelin, että vau, kerran viikossa! Kahden vuoden ajan olen ajanut naapurikaupunkiin joka arkipäivä töihin, joten kerran viikossa olisi luksusta. Haastattelusta jäi kiva fiilis ja minua huvitti, kun annoin lopuksi työtodistukset nähtäväksi ja päällimmäisenä oli erään firman työtodistus, josta haastattelija kysyi: "Hei, sä oot ollut R:lla töissä! Oho! Se on mun pikkuserkku." Suomi on tolkuttoman pieni maa.
Kun työhaastattelusta jäi hyvä tunne, se antaa ainakin toivoa. Marraskuisesta työhaastattelusta tuli tulokset viime viikolla ja sain varasijan. Olin siihen tyytyväinen, koska työ olisi ollut aika pitkän matkan päässä ja käytännön järjestelyt mietitytti jo etukäteen. Sen sijaan varasija kertoo, että minussa oli heidän mielestään jonkinlaista potentiaalia.
Blogi on tällä hetkellä todella työpainoitteinen, huomaan. Kyllä joskus tulee taas muutakin. Nyt saa työpohdinnat jäädä tältä päivältä ja toivotan teille kaikille lämmintä ja sinivalkoista itsenäisyyspäivää!
Niistä on kirjoitettava mitä sydämellä on :) Mukava lukea näistäkin! Elä huoli. Pidetään peukkuja kotikunnan työlle ja oikein ihanaa itsenäisyyspäivää sinne sinulle :)
VastaaPoistaNo hyvä, tänään on tasan kaksi viikkoa viimeiseen työpäivään, joten kyllä tässä nyt käännetään kaikki kivet ympäri. Samalla yritän ajatella, ettei työttömyys tietenkään mikään maailmanloppu ole - varsinkaan vuoden pimeimpään aikaan - mutta silti toivoisin ensisijaisesti, että löytyisi jonkinlaisia hommia myös heti ensi vuoden alkuun. Eli jep, tämä aihe on nyt tosi pinnalla. :)
Poista