Kun voisikin aloittaa jokaisen aamun näin, tuijottamalla jäätynyttä Itämerta.
Kirjailijattaren kauniista blogista silmiin osui erityisen tarkasti tuo lause ja minä ajattelen, että niinpä. En ole vielä kyllästynyt talveen. Pakkaslumi ja aurinko saavat puolestani jatkaa voittokulkuaan vielä pääsiäisen yli. Ja jos sitten hypättäisiin loskan yli suoraan vihertäviin nurmikkoihin, niin olisipa kerrassaan täydellistä.
Ja sitten varsinainen yllätys tässä tiettyyn aihepiiriin jämähtäneessä blogissani: työasiat ovat alkaneet pyöriä jälleen kiivaasti mielessä pienen helpottavan tauon jälkeen, jonka nykyinen työsarkani toi tullessaan. Tiedottajan pestini päättyy kesäkuun lopussa, vaikka jatkoa saattaa seurata rahoitusten varmistuessa. Kuitenkin kuluneen kevään aikana olen ymmärtänyt, että museo-, arkisto- ja kulttuuriala on juuri se, jolla haluaisin työllistyä. Selaan jälleen eri paikkakuntien työpaikkailmoituksia ja mietin koulutusvaihtoehtojakin. Kannattaisiko suorittaa arkistotyöhön paremmin pätevöittävä tutkinto? Arkistolaitoksen kautta se hoituisi helposti, mutta silti mietityttää omasta selkänahasta revittävät rahat tutkintoa varten. Vai olisiko järkevää lähteä kurssille opiskelemaan taitto-ohjelmien käyttöä? Millaiset mahdollisuudet olisi työllistyä paremmin ja mistä ne mahdollisuudet löytyisivät?
Ehkä matkustan tuijottamaan jäätynyttä Itämerta.
Parasta ja hienointa työn puolestä tänä keväänä on ollut kuitenkin oivallus siitä, että minä todella opiskelin kuusi ja puoli vuotta oikeaa alaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti