Taru viisauden hampaasta

- No eikö se nyt meinaa irrota, lääkäri puhisi itsekseen ja tuntui olevan kyynärpäitä myöten suussani. En tuntenut mitään, mutta kuulin ilkeän rusahduksen ja pian esiin nostettiin kippurajuurinen kasihammas, tuo murheenkryyni.

Hammaslääkäri on pelottava paikka, vaikka tämä lääkäri on mukava ja ymmärtää oitis, kun kerroin, että minä sitten pelkään oikeasti. Olisi hyvä, kun voisi sylkäistä hampaat ikenineen päivineen toimenpidepenkille ja mennä itse siksi aikaa odotushuoneeseen lukemaan lehtiä, mutta ei auta itku markkinoilla ja ikävää oli. Palasin kotiin tuppo suussa ja jos minulla olisi häntä, se olisi varmasti pysynyt loppuillan tiiviisti jalkojen välissä. Kotona sain sympatiaa ja poskisuudelmia osakseni. Työpaikan kahvipöydässä kuulin tarinan siitä, kuinka eräs hammaslääkäri oli nostanut jalan toimenpidepenkkiä vasten, jotta sai paremman asennon ja enemmän voimaa kiskoakseen itsepintaista hammasta irti.

Kahden viikon kuluttua poistetaan alhaalla oleva viisaudenhammas suukirurgin vastaanotolla ja sen jälkioireet ovat suuremmat, sillä näytän turpiin saaneelta hamsterilta mikäli homma sujuu samanlailla kuin edellisen viisurileikkauksen jälkeen. Täytyy vain yrittää ajatella asian hyviä puolia: saan syödä jäätelöä lääkärin määräyksestä. Kesän odotetuimmat riennotkin painottuvat loppukesälle, joten naama ehtii ehkä palautumaan normaaliin uomiinsa siihen mennessä.