Maanantai-iloa

- Sua on odotettu! M hymyili ja rutisti minut halaukseen. Aloitin tänään neljän kuukauden määräaikaisuuden työpaikassa, jossa olin koko viime vuoden. Oli ihana mennä tuttuun työpaikkaan ja palata osaksi työyhteisöä, jossa viihdyin hyvin. Toki työmatka on jälleen pitkä ja syksy kääntyy päivä kerrallaan pimeneväksi, mutta tänään hakiessani tutusta valokuva-arkistossa ensimmäisen valokuvaerän tutun työpisteen ääreen mietin, että jos en ikinä saisi edes jotenkin omaan alaan liittyviä töitä nykyisestä kotikaupungistani, olisin hyvin onnellinen, jos saisin työskennellä näiden ihmisten kanssa jatkossakin.

Vaikka kello soi aikaisemmin kuin kertaakaan työttömän kuukauden aikana, tuntui oikein hyvältä pukeutua aamun hämärässä hameeseen, laittaa silmiin eloa ripsivärillä ja suunnata autolla muun työmatkaliikenteen sekaan. 

Jotkut arkiset asiat ovat aikamoisia onnen rakennuspalikoita.