maanantai 23. huhtikuuta 2012

Kevätti

Tästä aiheesta on tullut jokakeväinen perinne, mutta kirjoitanpa siitä taas kerran. Ilmassa on kevätväsymystä. Huomaan sen itsessäni joka vuosi juuri tässä vaiheessa, kun koko maailma on täynnä lintujen reipasta laulua, valoa ja lämpöä. Ja minä puolestani veltostun, haukottelen ja tunnen kulkevani puoliteholla. Pappani kärsi aikoinaan aivan samasta ja sanoi potevansa kevättiä. Olemme molemmat syntyneet pimeimpään vuodenaikaan, minä lokakuun lopussa ja pappa joulukuussa. Liekö siis kevään yhtäkkiä liitoksistaan repeävä kirkkaus hieman liikaa loppuvuoden lapsille? Toki pidän keväästä. Pidän aurinkoisista aikaisista aamuista, hämyisistä illoista, linnuista, ensimmäisistä jäätelöistä ja kevään tuoksusta, mutta muu kroppa ei pysy perässä, kun kevät etenee pitkin harppauksin. Kevät voisi tulla puolestani hieman hitaammin, varovaisemmin ja kevyemmin eikä rysähtää lintuineen päivineen kerralla päälle. Kevätväsymyksen lääkkeeksi neuvotaan ulkoilua, kasvispitoista ruokaa, vitamiineja ja lepohetkiä. Tämän viikon sääennustus takaa ensimmäisen ja vapun ja helatorstain pitkät viikonloput viimeisen. Loput löytyvät keittiön kaapista. Tilli puskee esiin ruukustaan ja viime viikolla syötiin ensimmäiset uudet perunat.

3 kommenttia:

  1. Tuttua. Olisikohan syy todella tuo syntymäaika? Täällä toinen lokakuun lopun lapsi...

    Minusta tuntuu, että kevään valo on niin hurja, että siitä riemastuneena vallan unohdan syödä ja nukkua, ja kostautuuhan se sitten hetken päästä.

    (Ja että joka vuosi sama, ei koskaan yhtään viisaampana astu uuteen kevääseen, vaan yhtä päistikkaa...)

    VastaaPoista
  2. Mäki oon potenut tota koko tän viikon :( ärsyttävää ku aina vaan väsyttää, nukkui sitä minkä verran tahansa.

    VastaaPoista
  3. Olina: Ehkä se menee just noin, että siihen heittäytyy niin suurella riemulla, ettei oikein huomaakaan. Mä olen odottanut kevättä koko talven, koska työmatka on valoisaan aikaan niin paljon kivempi ja nyt sitten huomaa, että kevät on täällä (hyvä!), mutta nukkua voisi enemmän. :)

    Veera: Kuulostaa tutulta. Ehkä meitä vaivaa tuo papan tauti ihan perintönä. x)

    VastaaPoista