Ja kuinkas sitten kävikään?

Eilen olin siis työhaastattelussa ja olipas se mieleenpainuva. Haastattelijoita oli seitsemän. Seitsemän! Minut pistettiin istumaan pöydän päähän kuin hurjimman inkvisition eteen ainakin ja sitten seitsemän kynää teki papereihinsa merkintöjä kaikesta mitä sanoin. Aluksi jännitin aika paljon, mutta hiljalleen 45 minuuttia kestävän haastattelun aikana tunnelma rentoutui ja päällimmäiseksi jäi kiva fiilis. Haastattelun kulku ja kysymykset oli mietitty aika tarkkaan ja monet käsittelivät hyvinkin laajoja kokonaisuuksia niin työkokemuksesta kuin juuri tätä työtä vastaavista odotuksista. Vaikka välillä joutui todella miettimään miten vastauksensa muotoili, niin pidin siitä, kuinka hyvin haastattelu oli valmisteltu etukäteen.

Liikuntavammaisena naisena työn hakuun tulee oma jännityksensä. En ikinä mainitse vammaisuuttani ansioluettelossa tai työhakemuksessa, koska haluan, että minut kutsutaan työhaastatteluun nimenomaan osaamiseni, työkokemukseni ja koulutukseni vuoksi. Kuitenkin itse haastatteluun meneminen jännittää aika paljon, koska puhevikaa ja kävelyn askelvirheitä ei saa piiloon mitenkään, vaan täytyy vain kerätä rohkeutta, klenkata paikan päälle juuri tällaisena ja toivoa, että se riittää. Eilisessä haastattelussa kysyttiin mikä on ollut työelämäni tai muuten koko elämäni suurimpia haasteita ja silloin kerroin lyhyesti vammani taustoista. Tarkoitukseni ei todellakaan ollut mässäillä tai kerätä sympatiapisteitä, vaan ainoastaan lyödä faktat pöytään, koska ne näkyvät naamasta joka tapauksessa. Ja sitten yksi haastattelijoista herkistyi kyyneliin. Jestas, hieman hassu tilanne muutenkin jännittävässä tilaisuudessa.

Kuukauden loppupuolella selviää miten tässä käy. Työpaikka vaikutti palkkaa myöten paremmalta kuin alunperin ajattelin, joten siihen kannattaisi tarttua, jos se minulle kolahtaa eikä lähempää kotoa muuta löydy. Parasta olisi tietenkin saada kerralla hieman pidempi työsarka, jossa saisi unohtaa nämä työhakemusten rustailut edes hetkeksi, mutta jos se on silkkaa toiveajattelua, niin kyllä lyhyetkin pätkät otetaan ilolla vastaan.

Tämä on sitten kaikin puolin jännittävä syksy.