Työttömyydessä kurjinta on odottaminen. Samalla se on myös kaikkein kasvattavinta. Minua turhauttaa eniten se, että kun on luonteeltaan tekevä ja kääntää jokaisen kiven ja kannon töitä etsiessään, ei silti päätöksenteot tietenkään tapahdu yhtään sen nopeammin, vaan loppujen lopuksi täytyy kuitenkin istua aloillaan lopen tympääntyneenä sormet ristissä ja toivoa parasta.
Kodin ulkopuolella työssä käyvät naiset ovat historian pitkässä juoksussa kovin nuori ilmiö. Siis miten ne ovat ennen malttaneet tyytyä pelkkiin kotitöihin ja lastenhoitoon? Itse teen tällä hetkellä kotitöitä ja kudon mattoa ja korvien välinen kapasiteetti suorastaan suhisee halusta päästä kunnolla käyttöön.
Huomenna menen taas työhaastatteluun. Kyseistä paikkaa oli hakenut 68 ihmistä ja niistä raadin eteen kutsuttiin seitsemän. Se on jo itsessään aivan huikea saavutus ja jos niistä seitsemästä tulen valituksi, olo on varmaan aika sama kuin Idols-voittajalla.
Voisin kyllä väittää, että jos tuon työpaikan saat, niin oot enemmän voittaja kuin Idolsin voittaja.. ;D
VastaaPoistaJoo, kyllä tuossa on jo taisteltavaa taas ihan riittävästi. :D
Poista