Lempimekkoainesta

Olen mekkojen ja hameiden suurkuluttaja. Helmat liehuvat minulla usein, useimmin kuin työnnän jalkani housunlahkeisiin. Olen jo pitkään ihastellut Desigual-merkin mekkoja ja hameita. Ne ovat vain olleet turhan kalliita lompakolleni. Sitten Zalandolla oli hyvät alennukset ja minä päätin tarttua tilaisuuteen. Eilen hain paketin ja pujahdin Desigualin mekkoon. Se on kaunis! Helman pituus juuri oikea ja yläosa istuu ylleni kuin valettu. Lempimekko heti ensi pukemalta.

 

Syksyllä taidan kotiuttaa toisen samanmerkkisen pitkillä hihoilla...

kuva zalando.fi

Viltillä

Tämä kesä on ollut hyvin juhlava ja männäviikonloppu oli ensimmäinen moneen viikkoon, kun ei ollut yhtään mitään. Paitsi etukäteen jännittänyt vihkikeskustelu sunnuntaina papin kanssa, mutta sekin osoittautui rennoksi ja hyväksi ja antoi avaimet ja rungot tärkeää hetkeä varten.

 

Mutta lauantai, oi että. Vein nurmikolle viltin ja heittäydyin sinne auringon paisteeseen Kjell Westön kirjan kanssa (Halkeamia: valikoituja tekstejä 1986-2011). Kissa säikäytti saapumalla hiljaa paikalle ja naukaisemalla korvan juurella. Sitten sekin kellahti viltille ja rupesi kehräämään. Aurinko kiersi taivaan kantta, poltti olkapäät ja vaivutti minut ja kissan suloiseen horrokseen.

kuva E

Juhlaa ja joutenoloa

Lauantaina ystäväpariskunta meni naimisiin idyllisessä seuratalossa Espoossa. Häät olivat hyvin lämpimät ja sydämelliset, monen silmät uivat ilonkyyneleissä. Hääparista hehkui onni, mikä tarttui juhlakansaan auttamatta. Juhlassa oli paljon tuttavia monesta eri yhteydestä ja oli kiva vaihtaa kuulumisia ihmisten kanssa, joista osaa ei ollut nähnyt moneen vuoteen - yhdellekin oli sinä aikana siunaantunut kolme lasta!

Yöllä juhlan jälkeen minä ja V ajoimme Joutsaan, koska opastin sunnuntaina Joutopäivillä kulttuuripyöräily-tapahtumassa. Kesäyön valoa riitti matkalle ja pyörähtäessämme autolla puoli kahden maissa Nelostieltä Joutsaan oli Shellin edessä pitkä jono. Niinpä, Joutopäivien juhlijat jonottivat ainoaan paikalliseen baariin. Me jätimme riennot sillä kertaa väliin ja jatkoimme matkaan ateljeen yläkertaan pedattuun petiin.

Sunnuntain kulttuuripyöräily sujui hyvin. Pyöräilijöitä oli paikalla noin 20 ja aurinko suosi tilaisuutta niinkin hyvin, että mekostani jäi rajat, joita täytynee työpäivien jälkeen yrittää tasoitella takapihalla. Sunnuntai-ilta oli yksi kesän ihanimmista. Olimme ottaneet V:n kanssa maanantain vapaaksi ja vain loikoilimme A:n ja J:n kanssa leppeässä kesäillassa ateljeen pergolassa, jazz soi hiljalleen ja ilta kääntyi vaaleaksi yöksi. Kuin olisi ollut totisemminkin lomalla! Pergolasta keinutuoleineen ja hetekoineen on tullut meidän suosikkipaikkamme. Ollessamme lapsuudenkodissamme vietämme paljon aikaa tuvassa ihan vain oleillen ja rupatellen. Ateljeen pergolassa on samaa fiilistä: se houkuttaa heittäytymään hetekalle, unohtamaan ajankulun, kääriytymään vilttiin illan viiletessä ja nauttimaan perheen seurasta.

 

kuva: sisko

Muuan pieni poika tuli maailmaan

Juhannuksena minua ja miestäni pyydettiin pian syntyvän lapsen kummeiksi. Kutsu tuli yllätyksenä, mutta on ehdottomasti sellainen kunniatehtävä, joka otetaan ilolla ja kiitollisuudella vastaan. Toissapäivänä sain tekstiviestin, jossa oli kuva pienestä pipopäisestä vauvasta ja alla teksti "Kummipoika". Puolisenttiä vajaa puolimetrinen ja hieman päälle kolmekiloinen nyytti oli syntynyt klo 12.52. Lapsesta tulee minun kolmas kummilapseni, V:n ensimmäinen ja samalla myös meidän ensimmäinen yhteinen kummilapsemme. Pidän lapsista paljon, mutta eritoten kummilapset ovat minulle heti vielä lähempänä sydäntä. Niin tämäkin, vaikka emme ole vielä edes tavanneet.