Lauantaina ystäväpariskunta meni naimisiin idyllisessä seuratalossa Espoossa. Häät olivat hyvin lämpimät ja sydämelliset, monen silmät uivat ilonkyyneleissä. Hääparista hehkui onni, mikä tarttui juhlakansaan auttamatta. Juhlassa oli paljon tuttavia monesta eri yhteydestä ja oli kiva vaihtaa kuulumisia ihmisten kanssa, joista osaa ei ollut nähnyt moneen vuoteen - yhdellekin oli sinä aikana siunaantunut kolme lasta!
Yöllä juhlan jälkeen minä ja V ajoimme Joutsaan, koska opastin sunnuntaina Joutopäivillä kulttuuripyöräily-tapahtumassa. Kesäyön valoa riitti matkalle ja pyörähtäessämme autolla puoli kahden maissa Nelostieltä Joutsaan oli Shellin edessä pitkä jono. Niinpä, Joutopäivien juhlijat jonottivat ainoaan paikalliseen baariin. Me jätimme riennot sillä kertaa väliin ja jatkoimme matkaan ateljeen yläkertaan pedattuun petiin.
Sunnuntain kulttuuripyöräily sujui hyvin. Pyöräilijöitä oli paikalla noin 20 ja aurinko suosi tilaisuutta niinkin hyvin, että mekostani jäi rajat, joita täytynee työpäivien jälkeen yrittää tasoitella takapihalla. Sunnuntai-ilta oli yksi kesän ihanimmista. Olimme ottaneet V:n kanssa maanantain vapaaksi ja vain loikoilimme A:n ja J:n kanssa leppeässä kesäillassa ateljeen pergolassa, jazz soi hiljalleen ja ilta kääntyi vaaleaksi yöksi. Kuin olisi ollut totisemminkin lomalla! Pergolasta keinutuoleineen ja hetekoineen on tullut meidän suosikkipaikkamme. Ollessamme lapsuudenkodissamme vietämme paljon aikaa tuvassa ihan vain oleillen ja rupatellen. Ateljeen pergolassa on samaa fiilistä: se houkuttaa heittäytymään hetekalle, unohtamaan ajankulun, kääriytymään vilttiin illan viiletessä ja nauttimaan perheen seurasta.
kuva: sisko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti