Aurinkoa, ruskaa ja kätköilyä

Kulunut syksy on hemmotellut upeilla keleillä. Tulevalle viikonlopulle luvataan jälleen aurinkoista keliä, mikä sopii laatuun oikein hyvin, sillä lähdemme ystävien kanssa sunnuntaina Repoveden kansallispuistoon. Värikäs syksy on ehkä parasta aikaa liikkua luonnossa ja siksi tämä aurinkoinen syksy on vienyt luontoon useasti.

 

Perjantaina laitoin E:lle viestin lähtisikö hän kanssani etsimään geokätköjä lauantaina. Tiedän, että E viihtyy hyvin metsäpoluilla ja kansallispuistoissa, joten ajattelin, että hän varmasti innostuisi geokätköilystäkin. Kätköjen etsiminen oli E:lle myös ihan uusi juttu kuten minullekin, sillä löytämieni kätköjen määrä on tällä hetkellä huimat kaksi. Mutta voi hitsi, miten se geokätköily koukuttaakaan. Me nuohosimme niin opastekyltin ympäristöä kuin sillan pieltäkin, ensimmäisestä bongasimme kätkön, toisesta emme ja ohi ajavat punaisiin nuttuihin pukeutuneet hirviporukat katselivat touhujamme kummastuneina. Totesimme E:n kanssa, että on tämä silti paljon fiksumman näköistä touhua kuitenkin yhdessä kuin ihan yksikseen. Pari tuntia ulkona kului kuin siivillä!

 

Geokätköily on siitä mainio laji, että kätköjä on missä tahansa. Yhtä hyvin voi lähteä kätköilemään autolla, rämpiä metsiä pitkin tai kätköillä korkokengissä kaupunkien keskustassa. Puhelimeen saatava Geocaching-sovellus kertoo myös sen onko kätkö saavutettavissa vaikkapa lastenrattaiden ja pyörätuolin kanssa mikä tekee geokätköilystä ihan kaikille sopivan lajin.

 

Juu, olen tosi innostunut.

Kun voi kävellä pitkospuita pitkin

Työpäivän jälkeen mieheni oli laittanut meille eväät valmiiksi ja keksinyt, että lähdetään metsään. Aika lähellä kotiamme on pieni pitkospuilla katettu polku, jonka varrella on kota. Käymme siellä toisinaan ja sinne tie vei eilenkin. Lokakuinen alkuilta oli tyyni ja metsän ruska hyvin kaunis. Sytytimme nuotion ja paistoimme makkarat. Viileä ilma sai posket punertamaan ja kotona saunan jälkeen ei tarvinnut unta houkutella.

 

Eilen vietettiin kansainvälistä CP-päivää. Saan olla CP-vammaisena siitä onnellisessa asemassa, että pystyn kulkemaan metsässä, laskettelemaan, pyöräilemään ja keikkumaan moottorikelkan tarakalla pohjoisen kelkkareiteillä. Silti arkeen kuuluvat lääkkeet ja fysioterapia ja toisinaan ihmisten ennakkoluulotkin. CP-vamman vaikuttaessa puheeseen tuntuu siltä, että uusia ihmisiä kohdatessa täytyy joskus vakuuttaa, että hei, minä ymmärrän ja olen järkevä. Puhevika yhdistetään liian usein älylliseen vajavaisuuteen, vaikkei niillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa. CP-päivän idea on ennakkoluulojen hälventäminen ja koska CP-vammaa esiintyy hyvin monenlaisena, riittää ennakkoluuloissa todellakin työsarkaa. 

 

CP-vamman paras puoli on ehdottomasti opettavaisuus. Kun elää sen kanssa koko elämänsä ja on joutunut välillä kompuroimaan monenlaisten vammasta johtuvien murheiden kanssa, kasvaa itsevarmaksi ja kiitolliseksi aikuiseksi. Nyt tietenkin puhun vain omasta kokemuksestani, mutta se on yksi syy, minkä vuoksi minulle ei ole (ainakaan vielä) iskenyt kertaakaan minkäänlaista ikäkriisiä, vaan ajattelen aina, etten haluaisi olla päivääkään nuorempi. Näin on juuri hyvä. Nuorempana oli hankalampaa.

 

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kerää parhaillaan vammaisten elämäkertoja. Jos ruudun takana on joku, jolla on oma tarina kerrottavanaan, niin klikkaa itsesi tänne!

Merirosvoja! Yar!

Petšoranmerellä öljynporausta vastustaneet Greenpeace-aktivistit ovat saamassa syytteet merirosvoudesta. Näin merellisen kulttuurin parissa työskentelevänä minusta on kiinnostavaa, että merirosvous on nykyaikana rikos, johon liitetään nostalgisia ja romanttisia käsityksiä. Merirosvoihin on liittynyt varmasti aina vapaudenhuumaa ja romantiikkaa samanlailla kuten merimiehiin, tukkilaisiin tai kulkureihin ja sehän näkyy edelleen elokuvatuotannon puolella parhaimpana esimerkkinä Pirates of the Caribbean -elokuvat purjelaivoineen. Nykyaikana uutiset merirosvoudesta eivät herätä suinkaan pelkoa, vaan enemmänkin koomisia puolia. Mielikuvat puujaloista, papukaijoista ja silmälapuista ja kuunsiltaa pitkin ääneti lipuvasta aavemaisesta purjelaivasta istuvat vahvassa, vaikkei niillä ole mitään tekemistä nykyaikaisen merirosvouden kanssa. Ei liene ihme, että Greenpeace-aktivisteja koskeva merirosvoussyyte kirvoitti oitis mediassa erilaisia humoristisia piirteitä yhtenä esimerkkeinä tänä aamuna radiosta kuulemani mainos valkokankaalle räpsähtävästä uutuuselokuvasta Pirates of the Petšoranmeri - mustan kullan kirous.

 

Ahoi ja rommia pullo!

 

 

 

kuva weheartit.com

Suunnitelmia lokakuuksi

On lokakuun ensimmäinen, aamukuudelta mittari näyttää kahta astetta. Heitän harteilleni lämpimän liivin. Huomaan työpaikan pihassa unohtaneeni työpaikan avaimet kotiin ja siitä on turha lähteä ajamaan kuusikymmentä kilometriä takaisin kotiin avaimia hakemaan. Museo on varmaan turvallisempi kuin Suomen Pankki eikä edes työhuoneeseeni pääse ilman avainlätkää. Työt etenevät silti ja huomenna avain on takuuvarmasti mukana.

 

Miltä tämä lokakuu näyttää?

 

*odotettu matka Kööpenhaminaan

*syysretki Repoveden kansallispuistoon

*omenpiirakkaa vaniljakastikkeella

*aikaa ystävien kanssa

*28. päivä täytän 28 vuotta