Kulunut syksy on hemmotellut upeilla keleillä. Tulevalle viikonlopulle luvataan jälleen aurinkoista keliä, mikä sopii laatuun oikein hyvin, sillä lähdemme ystävien kanssa sunnuntaina Repoveden kansallispuistoon. Värikäs syksy on ehkä parasta aikaa liikkua luonnossa ja siksi tämä aurinkoinen syksy on vienyt luontoon useasti.
Perjantaina laitoin E:lle viestin lähtisikö hän kanssani etsimään geokätköjä lauantaina. Tiedän, että E viihtyy hyvin metsäpoluilla ja kansallispuistoissa, joten ajattelin, että hän varmasti innostuisi geokätköilystäkin. Kätköjen etsiminen oli E:lle myös ihan uusi juttu kuten minullekin, sillä löytämieni kätköjen määrä on tällä hetkellä huimat kaksi. Mutta voi hitsi, miten se geokätköily koukuttaakaan. Me nuohosimme niin opastekyltin ympäristöä kuin sillan pieltäkin, ensimmäisestä bongasimme kätkön, toisesta emme ja ohi ajavat punaisiin nuttuihin pukeutuneet hirviporukat katselivat touhujamme kummastuneina. Totesimme E:n kanssa, että on tämä silti paljon fiksumman näköistä touhua kuitenkin yhdessä kuin ihan yksikseen. Pari tuntia ulkona kului kuin siivillä!
Geokätköily on siitä mainio laji, että kätköjä on missä tahansa. Yhtä hyvin voi lähteä kätköilemään autolla, rämpiä metsiä pitkin tai kätköillä korkokengissä kaupunkien keskustassa. Puhelimeen saatava Geocaching-sovellus kertoo myös sen onko kätkö saavutettavissa vaikkapa lastenrattaiden ja pyörätuolin kanssa mikä tekee geokätköilystä ihan kaikille sopivan lajin.
Juu, olen tosi innostunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti