Tapasin viikonloppuna ystävän, jota en ole nähnyt vuoteen. Silloin ystävän maha kasvoi, nyt kainalossa oli aurinkoinen seitsemän kuukauden ikäinen poika. Vuosi on pitkä aika, mutta silti tuntui kuin olisimme tavanneet vasta eilen.
Samana iltapäivänä vierailin toisen ystäväni luona, jossa juhlittiin hänen esikoisensa syntymäpäivää. Talo oli täynnä vilskettä ja vipinää, riemua, huiskeessa yhteen kolahtaneita pieniä päitä ja itkua ja sitten taas naurua päälle. Lasten syntymäpäivät ovat melkoinen seikkailu polvenkorkuisille. Ja tämä pieni kolmevuotias kummityttöni istui onnellisena suklaakakun äärellä ja huokaisi: "Mulla on ihanat synttärit."
Kun ajoin kotiin valoisassa kesäillassa, mietin kuinka aika on kulunut ja epävarmoista teinitytöistä on kasvanut opiskelijoita, erilaisten ammattien osaajia, vaimoja ja äitejä. Aikuisia. Ja kuinka silti niiden monien muutosten keskellä kuitenkin edelleen ollaan yhtä lailla ystäviä kuin silloin, kun ostettiin kymmenen ja kahdenkymmenen pennin karkkeja ja kulutettiin aikaa kirjaston rappusilla. Se on huikea juttu.
Noin se juuri menee parhaiden ystävien kanssa. Minulla on eräs ystävä, jonka tapasin hiekkalaatikolla, kun olimme 5-vuotiaita.
VastaaPoistaNiin, on hienoa, miten jotkut ihmiset kulkevat läpi elämän rinnalla ja yhdessä koetaan niin lapsuuden leikit, teini-iän ihastukset ja sydänsurut ja aikuisiän perheen perustamiset. Nyt sen oikein todella hoksaa, kun leikit ja teini-ikä on ohitettu.
Poista