Kylpyhuoneen aikamatka

Jo aiemmin keväällä kirjoitin, että kylpyhuoneremontista riittää kerrottavaa. Nyt on ollut aikaa koota tuoreessa muistissa oleva remontointikokemus raportiksi ja tässä tulee, olkaa hyvä:

Kun muutimme nykyiseen kotiimme, alusta asti tuntui siltä, että kylpyhuone vaatisi hienosäätöä. Pastellinsävyinen kukkakaakeli ja mäntypaneelikatto toivat hilpeät terveisensä suoraan 1980-luvulta ja kun koko muu asunto oli kolmenkymmenen vuoden aikana kokenut jos jonkinmoista nykyaikaistamista, tekisi sama hyvää myös kylpyhuoneelle. 

Kuvissa kylpyhuone näyttää näin jälkeenpäin melkein vielä kauheammalta kuin mitä se olikaan. Koska taloyhtiömme on juuri sitä ikäluokkaa, jossa putket eivät yleensä kestä ihan suunniteltua viittäkymmentä vuotta, vaan putkien uusiminen saattaisi iskeä paljon nopeammin kohdalle, tuntui siksi isompaan kylpyhuoneremonttiin ryhtyminen riskiltä. Kaakelimaalauksen puolesta puhui myös edullisuus ja nopeus verrattuna isompaan kaakelointityöhön. Koska kaakelimaalauksella on maine haastavana maalaustyönä, otin yhteyttä aikuisoppilaitoksen pintakäsittelyalan opettajiin edullisen oppilastyön toivossa. Pian opettaja ja opiskelija tulivat katsomaan kotiamme ja tekivät meille erilliset tarjoukset kylpyhuoneen maalauksesta ja olohuoneen, keittiön ja eteisen tapetoinnista. Tarjous oli niin edullinen, että teetimme samalla myös tapetointityön, vaikka kaakelimaalaus oli ensisijainen työ teetettäväksi. Oppilastyö on verotonta, joten sitä ei saa laittaa verotuksessa vähennyksiin, mutta edullisuus nousi sen ehdottomaksi valttikortiksi. Ainoa ongelma, jonka mekin valitettavasti koimme, on oppilastyön rooli venäläisenä rulettina: opiskelijan motivaatio, työn eteneminen ja lopputulos voivat ilmeisesti olla mitä vain. 

Kylpyhuoneen remontointi aloitettiin sillä, että kalusteet purettiin. Sen jälkeen V maalasi tummuneen paneelikaton valkoiseksi, joka raikasti koko tilaa hetkessä. Minä maalasin ovien ja ikkunan listoja valkoisiksi, koska männystä haluttiin kerralla kunnolla eroon.

Tämän jälkeen oli aika avata ovi pintakäsittelyalan aikuisopiskelijalle. Kylpyhuoneemme oli tytön viimeinen näyttötyö ennen valmistumista ja siksi odotin huomattavasti motivoituneempaa ja ammattitaitoisempaa meininkiä. Mitä vielä! Tytöllä oli jatkuvasti jotain ongelmia työvälineiden, maalien kuivumisen ynnä muun kanssa ja hän ei soittanut minulle kysyäkseen asioita, vaan teki päätöksiä itse tai antoi töiden seistä koko päivän, vaikka olin sanonut olevani työssä, jossa pystyn hyvin vastaamaan puheluihin ja tekstiviesteihin melkein milloin vain. Viideksi päiväksi arvioitu projektin kesto venyi viimein yli kahteen viikkoon. Tästä kaikesta seurasi aikamoinen luottamuksen rapistuminen ja viimein tein ovelan testin: tyttö työskenteli meillä sillä aikaa, kun me olimme töissä ja siksi hänelle oli jätetty avain sovittuun paikkaan. Kun minulla oli eräänä päivänä museolla näyttelyn avajaiset, lähdinkin kotoa vasta myöhemmin aamupäivällä enkä puhunut tytölle mitään siitä, että olisin kotona silloin, kun hän tulee meille. Olin tässä vaiheessa jo melkoisen kyllästynyt jatkuvasti muuttuviin suunnitelmiin, aikatauluihin ja työhön liittyviin ongelmiin ja siksi epäilin käyttääkö tyttö työhön edes koko sovittua aikaa. Sinä aamuna ovi aukeni hieman ennen yhdeksää työajan alkaessa normaalisti kahdeksalta ja tyttö yllättyi täysin siitä, että minä olin kotona. Minä puolestani tyrmistyin siitä, että tytöllä oli poikaystävä mukanaan! Sanoin, ettei poikaystäviä  normaalisti oteta työpaikalle mukaan, mutta tyttö sanoi pojan olevan sairaslomalla kipeän käden takia ja siksi kyllästyneen täysin kotona olemiseen. (No voi!) Minulta ei myötätuntoa tämän aikuisen miehen kyllästymiseen juuri herunut, vaan lähetin koululle palautetta siitä, että koti on henkilökohtainen tila ja siksi kotiavaimen antaminen on suuren luottamuksen osoitus eikä sitä ole tarkoitettu muiden kuin tämän opiskelijan ja opettajien käyttöön. Opettajat pahoittelivat kovasti ja sanoivat tytön käyttäytyneen vastuuttomasti. Pian tämän jälkeen tyttö ilmoitti kätensä kipeytyneen ja meille tuli toinen opiskelija tilalle, joka suoritti mukisematta keskenjääneen tapetointityön yhdessä päivässä loppuun. (Tapetoinnista kuvia ja tarinointia seuraavassa merkinnässä.)

Melkoinen farssi!

Yhteistyö opiskelijan kanssa aiheutti harmaita hiuksia paljon enemmän kuin oletin ja välillä kaduin koko projektiin ryhtymistä. Minä olin aluksi erittäin optimistinen ammattikoululaisia kohtaan, mutta V on tehnyt kaksoistutkinnon aikanaan ja hänellä oli huomattavasti realistisempi näkökulma siihen, että osa opiskelijoita on juuri tommoisia. Lopputuloksesta tuli kuitenkin hyvä, vaikka usko meinasi loppua monta kertaa. Kaakelimaali on edullinen ja näppärä tapa uudistaa kylpyhuone ja iloksemme huomasimme, että kylpyhuoneen haju raikastui, kun vuosien saatossa kertynyt tunkkaisuus jäi maalikerrosten alle. Kaakelimaalin kannattaa antaa kuivua ja kovettua kunnolla, joten mekin annoimme valmiin kylpyhuoneen olla vielä useamman päivän itsekseen koskemattomana ennen kuin korkkasimme uudet kylpytilat. Ja voitte uskoa, kuinka huikealta tuntuikaan laittaa pyykkikone pyörimään ja oma sauna lämpiämään yli kahden viikon kylpyhuone-evakon jälkeen.

Tarkoitus on vielä jatkaa projektia sen verran, että maalaamme saunan mustaksi ja suunnittelemme saunaan ja kylpyhuoneeseen uuden valaistuksen. Koska kylpyhuone on iso ja siinä on hyvin tilaa myös kodinhoidolle, on tarkoitus teettää joskus yhtenäinen säilytysjärjestelmä, johon saisi siivouskaapin, pyykit ja pyykinpesukoneen. Nyt kuitenkin on parasta se, että oma sauna, suihku ja pesukone ovat taas käytössä ja kylpyhuoneen matka 1980-luvulta 2010-luvulle saatiin kunnialla loppuun, vaikka kivutonta se ei todellakaan ollut.