Blogi on meinannut jäädä kesän jalkoihin, mutta täällä ollaan kyllä. Tietokoneen ruudun tuijottamisen sijaan olen nukkunut pitkiä yöunia, saunottanut erästä morsianta koivun- ja oluentuoksuisessa morsiussaunassa, nauttinut tanssilavan nostalgiasta, syönyt ystävän kanssa munkkia torilla ja uppoutunut Kathryn Stockettin Piiat-kirjaan, josta pidin valtavasti.
Nyt edessäni on ensimmäinen työttömyyskuukauteni ikinä. Vaikka sitä kestää onneksi vain kuukauden ja vaikka museo- ja kulttuurialan pätkätyöläisen on hyvä tottua siihen, että työttömyysjaksoja tulee toisinaan, niin kyllä se vähän korvaani kalskahtaa. Olen aina pitänyt työnteosta. Toki on tylsiä työpäiviä ja väsyneitä aamuja ja epätoivoisia työmatkoja lumipyryssä sun muuta, mutta silti ehdottomasti koen työnteon elämää ja arkea kivasti täydentävänä asiana enkä millään tavoin välttämättömänä pahana tai pakkopullana. Ehkä kuukausi vierähtää nopeammin kuin huomaankaan, sillä niinhän se aina, ja sitten olen taas tietokoneen ääressä koko loppuvuoden.
tuu käymään heinolassa! :)
VastaaPoistaNo itse asiassa mun on tarkoitus tulla, kun tuun moikkaamaan kummityttöäkin. Voisin tehdä oikein kyläilyreissun ja tulla käymään sun luona myös. :)
PoistaJoo! Ois kiva :P ennen kuin livistän Mikkeliin :D
VastaaPoista