maanantai 2. heinäkuuta 2012

Yhtäkkiä

Lauantaina illansuussa ajoin hiekkatietä pitkin. Aurinko paistoi, radiossa soi hyvä musiikki ja olin onnellinen ympärillä hehkuvasta keskikesästä ja matkalla mieheni ja ystävien seuraan viettämään iltaa. 

Yhtäkkiä irtosora tempaisi auton mukaansa, se suistui tieltä ja lensi katolleen ojaan. Enkelit taisivat olla mukana matkassa, sillä minuun ei sattunut, mutten uskaltanut liikkua mihinkään ylösalaisin olevassa autossa, koska en tiennyt kuinka kiikkerästi se oli katollaan ja satuttaisinko itseni jos nyt rupeaisin liikkumaan. Puhelin oli aux-piuhalla kiinni radiossa ja sain piuhan avulla kalastettua sen käsiini ja soitettua hätänumeroon. Onneksi hiljaisella hiekkatiellä oli ohikulkijoita ja auton ympärillä rupesi liikkumaan ihmisiä. Pian joku mies tempaisi takaluukun auki ja ryömi luokseni auttamaan minut pois vöistä. Ryömin miehen perässä pihalle ja istuin penkalla, kun pelastuslaitos tuli sireenit ulvoen paikalle. 

"Nainen ajoi ulos paikallisella pikkutiellä illalla hieman ennen puolta seitsemää. Auto päätyi katolleen ojaan. Nainen ei loukkaantunut, mutta hänet vietiin varmuuden vuoksi tarkistettavaksi Keski-Suomen keskussairaalaan. Auto vaurioitui pahoin." Näin kertoi KSML 

Selkä, niska, vatsa, syke ja verenpaine tarkastettiin useampaan otteeseen onnettomuuspaikalla ja minut vietiin ambulanssilla lähikaupungin sairaalaan. Ehdin tavata onnettomuuspaikalle tulleen äitini ennen sairaalaan lähtöä ja meitä itketti ja vähän naurattikin, kun äiti kertoi öljyjen vuotaneen autosta pois ja minä totesin, että ne oli tarkoitus vaihtaa muutenkin sunnuntaina.

Pääsin myöhään illalla pois sairaalasta ja mieheni mukana kotiin. Lääkäri totesi, että harvoin näkee näin hyväkuntoisia kolariuhreja. Sen jälkeen mieli on täyttynyt monenlaisista tunteista aina valtavasta kiitollisuudesta suruun, väsymykseen ja mielessä jatkuvasti pyöriviin muistikuviin siitä hetkestä, kun auto suistui ja itse ei voinut tehdä enää mitään. Vaikka pahinta oli säikähdys ja siitä saan olla äärimmäisen kiitollinen, jäivät silti kaikki arkiset huolet hetkessä toissijaisiksi.

9 kommenttia:

  1. Voi ei! Onneksi selvisit säikähdyksellä! <3

    VastaaPoista
  2. Huh.

    Ihanaa, että sinä olet siinä. Kokonaisena.

    VastaaPoista
  3. Vieläki syke nousee, kun lukee... <3

    VastaaPoista
  4. Onneen ja enkeleihin liittyvät sanat ovat olleet paljon ilmassa viime päivinä. On myös jossiteltu, sillä saattaisi olla, että olisin nyt sairaalassa tai poissa kokonaan. Sellaiset ajatukset ovat hirvittävän synkkiä, mutta antavat aihetta kiitollisuuteen ja laittavat arjen arvot hetkessä uuteen järjestykseen. Pieni autoni oli vahvaa tekoa.

    VastaaPoista
  5. Voi E, onneksi maailmassa on enkeleitä. Toivottavasti pahat muistikuvat jättävät rauhaan ja jäljelle jää vain se hyvä opetus: että elämästä pitää tehdä hyvä juuri nyt, sillä kaikki voi olla pienestä hetkestä kiinni. Kaunista kesää sinulle ja läheisille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, elämä todella on tässä ja nyt. Kaunista kesää myös sinulle, Kikka! :)

      Poista
  6. Oi, onneksi sinulle ei käynyt pahasti. Kuulostaa hurjalta, että auto voi tuolla lailla vaan vieriä katolleen. Voi hyvin ja yritä tsempata vielä hetki ennen lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Enää ei ole montaa päivää lomaan, onneksi.

      Poista
  7. Hui kamala, onneksi ei käynyt pahasti! Enkeleitä on!

    VastaaPoista