Joutenoloa

Takana on varmaan vauhdikkain viikonloppu aikoihin. Kotipuolessa vietettiin Joutsan Joutopäiviä. Nimi viittaa lepäilyyn, joutenoloon, mutta lepäilyä Joutopäivät eivät ole ollenkaan. Perjantaina jammailtiin Elokuun tahdissa. Lauantaina muutaman tunnin unien jälkeen koko perhe työllistyi äidin ateljeella, jossa paistettiin lettuja, painettiin tiskirättejä, palveltiin asiakkaita ja viihdyttiin kansanpelimanni Topi Rajalan musiikin äärellä. Ja välillä minä karkasin Joutsan keskustaan vetämään jo kolmatta kertaa kulttuurikävelyä, joka keräsi lähes 26 osallistujaa mukaansa, mikä oli melkoinen yllätys.

Kun sitten ateljeen ovet saatiin vihdoin iltapäivällä säppiin, loikattiin ykkösiin ja riennettiin hääjuhliin. Ja mitkä juhlat ne olivatkaan! Hääpari kihlautui 27 vuotta sitten. Sen jälkeen heille on siunaantunut neljä lasta, joista vanhin on 19-vuotias ja nyt he menivät naimisiin perinteisin menoin. Häissä oli suuri joukko tuttuja kyläläisiä ja niin hyvä tunnelma, että kaikkien kasvoilla loistivat hymyt. Ja kun pari tanssi häävalssinsa niin varmoin askelin kuin vain elämää nähneet ja kauan yhdessä olleet voivat tanssia, kyyneltyivät silmäkulmat ja pari sai valtavia hurrauksia osakseen. Ilonpito jatkui pitkälle aamuyöhön.

Sunnuntai olikin sitten hiljaisempi, kuten arvata saattaa. Koko Joutsa tuntui vaipuvan Joutopäivien jälkeiseen raukeuteen, ateljeen ovensuussa roikkuva kello kilahti harvemmin ja lettupannu tirisi verkkaisemmin.