Onnettomuuden jälkeinen viikko oli kaikin puolin väsyttävä. Olin odottanut pian alkavaa lomaa jo muutenkin ja varmaan siksi antanut hieman periksi sille, että enää ei ole kovin montaa aikaista aamua. Sitten yhtäkkiä työpäivät pitenivät 12-tuntisiksi junien takia. Heräsin aamuisin viideltä ja tulin kotiin iltakuudelta. Ehkä jollekin muulle se ei tuntuisi missään, mutta minä olin aika uupunut. Onneksi tälle viikolle sain isän auton lainaan, niin ehdin iltaisin valmistua tulevana lauantaina järjestettävään kulttuurikävelyyn. Miten voikin kaikki kasaantua juuri siihen pisteeseen, kun on jo muutenkin kiire? Lohduttavaa on se, että enää on vain reilu viikko töitä ja sitten kirmaan kesälaitumille. Voi, miten lomaa onkaan odotettu!
Muut esille tulevat asiat: on juhlittu polttareita, saatu kukkia, mietitty tulevia, muisteltu menneitä, naurettu, pohdittu työasioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti