Keräsin kokemuksia

Tällä viikolla olen puhunut 12-vuotiaille koulukiusaamisesta. Siitä, miten pojat huutavat ja matkivat kadulla kävelyä. Siitä, miten tytöt osaavat tähdätä ilkeytensä niin tarkasti, ettei muut sitä huomaa kuin ainoastaan itkuisista silmistä, ja silti sen kaiken edessä tuntee olevansa huono ja riittämätön ja viimein yksin ennen kuin löytää onnekseen uusia ihmisiä. Olen puhunut siitä, millaista on olla erilainen ja mennä uusiin paikkoihin tietäen jo ennalta, että siellä joku saattaa kiusata. Puhunut siitä, millainen voima kohteliaisuudella on, koska ikinä ei tiedä, kuka näistä ihmisistä tulee kymmenen vuoden päästä uudelleen vastaan ja että hänellä tai hänestä voi olla sydämessä muisto - lämmin tai arpinen. Olen miettinyt tarkkaan mitä ja miten 12-vuotiaille voi puhua ja sitten vain toivonut, että varhaisteinien mieliin jäi ajatuksia. (Oli muuten aika jännää.)

Tällä viikolla olen käynyt autiotalossa valokuvaajan, kameran, nauhurin ja autiotaloja tutkivan ihmisen kanssa. Olen astunut sisään avoimeksi jätetystä ovesta, säikähtänyt notkolla olevaa kattoa, ihastellut miten monta kaunista kaakeliuunia onkaan keskellä metsää eikä niissä ole palanut tulia yli kahteenkymmeneen vuoteen (sen sijaan jokaiseen uuniin on jätetty puut ja sytykkeet valmiiksi) ja ihastellut tapetteja, säikkynyt kolahduksia ja surrut ajan hampaan voimaa. 

Tällä viikolla olen loikannut Lappeenrannasta laivaan ja matkustanut mieheni kanssa Saimaan kanavaa pitkin Viipuriin.Ihastuin kaupunkiin, jossa mennyt aika on niin vahvasti läsnä, että ensimmäistä kertaa minulle nousi kaupungissa kadulla mieleen kysymys kummitteleekohan täällä? Olen kävellyt mukulakivikaduilla, nähnyt taloja, joissa on eletty suomalaista elämää kuten Mikkelissä, Kuopiossa tai missä vain rajan tällä puolen, olen kiivennyt linnan torniin ja olen suudellut Monrepos'n kaarisillalla. Olen noussut Suomenlahdelta Saimaalle lähes 80 metriä laivalla sulku toisensa jälkeen, ylittänyt rajan ja hyräillyt kansanlauluja, katsellut miten elokuinen ilta laskeutuu ja viimein kaukana loistavat sataman valot.

Tällä viikolla olen kokenut monta hienoa elämystä. Tämän jälkeen on hyvä rauhoittua taas kotiin, kunnostaa kukkapenkki ja silittää hame, sillä maanantaina alkaa taas arki.