torstai 10. toukokuuta 2012

Seitsemän faktaa





1. Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen
2. Lisää The Versatile Blogger Award-kuva postaukseesi
3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi
4. Nimeä 15 bloggaajaa
5. Ja kerro heille tunnustuksesta!


Kiitos tunnustuksesta, Anna!





Kas tässä tulevat faktat:

Ensimmäinen: Pidän monenlaisesta musiikista. Spotify-soittolistoiltani löytyy niin jazzia, suomalaista iskelmää, kansanmusiikkia, elektronista musiikkia kuin klassistakin musiikkia. Kuitenkin pystyn nimeämään lempikappaleeni ja se on Maria Kalaniemen Kaamos.

Toinen: Arvostan ihmisissä eniten aitoutta sekä kykyä empatiaan ja oman elämän arvostamiseen. Kateutta inhoan, sillä se tekee jo kateelliselle itselleen pelkkää hallaa.

Kolmas: Olen romantikko (muun muassa) kansallisromanttisessa mielessä. Minuun uppoaa kuin häkä Finlandia-hymni, kansallismaisemat ja Juhani Ahon kirjat. Televisiosarja Karjalan kunnailla on suosikkini. Lisään tähän listaan myös maaseudun kesän, jonka valoisat illat ja peltojen yllä leijaileva sumu on jotain suunnattoman kaunista. Muistan varmaan aina erään elokuisen illan tunnelman ja äänimaiseman vuosi sitten: taivaalla loisti oranssi täysikuu, läntinen taivaanranta punersi vielä auringonlaskun jäljiltä. Oli aivan tyyntä ja hiljaista, mutta naapurin pellolta kuului vaimeasti kajahtelevat lehmänkellot.

Neljäs: Olin aina sanonut, etten huoli ainuttakaan miestä lapsuuteni kotikunnasta. Loppujen lopuksi siinä kävi niin, että olin asunut jo monta vuotta Helsingissä, mutta olin ystävien kanssa kotikunnan kesätapahtumassa illanvietossa ja kirjaimellisesti törmäsin nykyiseen mieheeni. Hän ei ole kotoisin samasta kunnasta kuin minä, mutta heti kunnan rajan toiselta puolelta. Lapsuudenkotimme ovat saman järven eri päädyissä. Opetus oli vissiin se, ettei pidä olla liian ehdoton, koska juuri siinä saattaa mennä raja, josta löytyykin se, mistä on haaveillut. 

Viides: Poden kroonista Lapin kuumetta. Luonto, maisemien avaruus, hiljaisuus ja etäisyys ovat onnistuneet lumoamaan minut ja matkustaisin pohjoiseen varmaan useammin, jos tunturimaisemat eivät olisi niin kaukana. Toisaalta ehkä juuri siinä viehätys piileekin.

Kuudes: Pidän aikaisten aamujen tunnelmasta. Pidän siitä, että kesällä aurinko on jo korkealla ennen seitsemää. Pidän syksyisistä sumuisista aamuista ja pidän myös pakkasaamuista, kun on vielä pimeää ja kirkas kuutamo valaisee työmatkaa. Teen nyt toista vuotta töitä noin tunnin ajomatkan päässä. Välillä se on raskasta ja etsin jatkuvasti omaan alaan liittyvää työtä kotikaupungistani. Jos joku olisi kertonut minulle kaksi vuotta sitten, että pian heräisin töihin joka aamu viimeistään hieman ennen kuutta, en olisi uskonut häntä. Mutta tässä sitä ollaan ja aikaisten aamujen tunnelmaa ei työmatka ole vienyt, vaan nautin niistä edelleen ja ehkä se syy, miksi jaksan kulkea pitkää työmatkaa.
Seitsemäs: Minulla on jonkinlainen "viharakkaussuhde" hidastamista ja kotoilua kohtaan. Olen lukenut downshiftingia käsitteleviä tekstejä ja blogeja jonkin verran, ja ilmiö ihastuttaa ja ärsyttää samaan aikaan. En oikein tiedä miksi, mutta kirjoitan siitä tänne ehkä joskus lisää, sillä juuri tällaisten ristiriitaisten tunteiden herättämisen vuoksi hidastaminen jonkinlaisena muoti-ilmiönä kiinnostaa minua.

En laita tähän viittätoista muuta bloggaajaa, mutta toivon, että tätä lukevat bloggaajat nappaavat haasteen itselleen, koska seitsemän erilaisen itseen liittyvän asian pohtiminen on ihan hauskaa.

2 kommenttia:

  1. Mun työkaveri kertoi, että hänen mies oli sanonut, ettei huoli blondia maatalon (siis maatalomaatalon, lehmät ja kumppanit) tyttöä mäntyharjusta missään nimessä, ja kuinka ollakkaan, tää mun työkaveri on blondi, maatalosta mäntyharjulta :D hihi!

    VastaaPoista
  2. Niinpä, se menee just noin! Ei koskaan saa sanoa ei koskaan. :)

    VastaaPoista