Kuinka saada museot ja eteläafrikkalaiset huumemyyjät samaan tekstiin

Saatte varmaan vielä monta postausta aiheesta työt ja niiden etsiminen. Olen juuri pari viimeisintä päivää miettinyt miten ihmeessä löydän töitä taas tammikuusta eteenpäin. Välillä olen ollut murheellinen uhkaavan työttömyyden edessä, koska pidän työnteosta, rutiineista ja tietenkin siitä rahasta myös hengenpitimenä. Siksi olen joskus kyseenalaistanut koko museoalan ja miettinyt, että olisinpa sittenkin pysynyt yläasteen haaveammatissani ja lukenut itseni opettajaksi.  

Olen heitellyt verkkoja vähän joka suuntaan ja juuri kun epätoivo tuntui olevan pahimmillaan, huomaan verkostojen toimivan. Mikään ei ole varmaa vielä, mutta toivoa ainakin on roppakaupalla enemmän. Olin työmatkalla kotikaupungissani. Niinpä niin, kerrankin minulla oli lyhyt työmatka, kun edustin museotani eräässä keskustelu- ja tiedotustilaisuudessa. Tapasin siellä tuttavia aiemmista työyhteisöistä ja keskustelut päätyivät siihen, että kotona lähetin sovitusti ansioluetteloni eteenpäin. Nyt sitten taas toivotaan ja odotetaan.

Verkostoitumisesta puhutaan paljon. Juuri uusimmassa Voima-lehdessä oli artikkeli Piikkilankanörtit, jossa kerrotaan eteläafrikkalaisen tietoyhteiskunnan synnystä huumemyyjien hallinnoimassa lähiössä. Artikkelissa kerrotaan RLabs-yhteisöhankkeesta, joka muun muassa opettaa tietotekniikkaa, yrittäjyyttä ja verkostoitumista. Jälkimmäisestä sanotaan seuraavaa: "Suhteisiin pitää investoida. Ne ovat sosiaalista pääomaa." Tätä voidaan miettiä niin ammatin kuin yksityiselämänkin kannalta. RLabsin hankevetäjä linjaa verkostoitumisen hyvin konkreettisesti:

 "Haluan, että listaatte 50 ihmistä, joita tarvitsette. Miettikää sitten, mitä voisitte tehdä heidän puolestaan. Tilanne on sama kuin maanviljelijällä. Et voi syödä siemeniä heti, vaan panet ne maahan itämään ja saat suuremman sadon."

 Kävipä kuitenkin miten tahansa juuri nyt olen iloinen siitä, miten hyviä ja asiallisia suhteita on syntynyt eri puolille kuluneiden vuosien aikana. Koskaan ei tiedä millä lailla käydään ensin ympäri ja sitten tullaan yhteen.