Minulla on parhaillaan tiivis työpaikan etsintä meneillään. Töitä on onneksi vielä vuoden loppuun asti tiedossa, mutta jo nyt avautuu paikkoja, joissa pystyisi aloittamaan työt heti tammikuussa. Hakemuksia ja ansioluetteloa rustatessa mietin usein, miten niitä luetaan ja mihin kohtiin lukija erityisesti mahtaa tarrautua. Olen hakenut esimerkiksi tiedonhallinnan ja tutkimusavustajan tehtäviin pariin sellaiseen paikkaan, jotka eivät ole kulttuurilaitoksia eivätkä edes lähellä sitä. Hain näitä paikkoja siksi, että arkistoalan työkokemus yritysmaailman puolelta voisi olla hyvä lisä, ja tutkimusavustajana pystyn hyödyntämään jo nyt oppimiani taitoja, vaikka koko muu työmaailma olisikin erilainen. Silti epäröin mahtavatko nämä työnantajat tuhahdella folkloristiikan opinnoille ja museoalan työkokemukselle, joka on kaukana heidän maailmastaan. Tai voiko maisterin tutkinto näyttäytyä heidän silmissään liian korkealta, vaikka minä haen töitä juuri töiden takia eikä tässä yhteiskunnan tilassa pääse valikoimaan pelkkiä kirsikoita kakkujen päältä, valitettavasti.
Työskentelin kerran puoli vuotta poliittisen nuorisojärjestön osa-aikaisena järjestösihteerinä. Sain siitä työkokemusta aika laajasti erilaisista tehtävistä ja erittäin hyvän työtodistuksen, joka pisti hymyilemään leveästi, kun se tupsahti kirjekuoresta silmien eteen. Kyseisessä työssä tehtiin alusta asti selväksi, että järjestösihteerit eivät linjaa, vaan heidän tehtävänsä on huolehtia käytännön asioista ja jättää politikointi muille. Tämä sopi minulle enemmän kuin hyvin, koska en osaa allekirjoittaa minkään puolueen linjauksia täysin omakseni, vaan politiikka on minulle vähän niin kuin tämä, yksi lempilainauksistani:
”Kaupoissa pitäisi olla lihatiskit. Mikä on sellainen yhteiskunta, jossa on tyhjiöpakattua lihaa ja helvetinmoisia käytäviä marketeissa ympäri Vantaata”, Kyrö sanoo. ”Kannatan myös raitiovaunuja, ydinvoimaa, yksityisyritteliäisyyttä ja korkeita veroja. Asialliset hommat pitää yhteiskunnassa hoitaa.”
Raitiovaunut (vihr), ydinvoima (kesk), yksityisyritteliäisyys (kok) ja korkeat verot (vas). Sukupolvellamme on yhteinen ongelma: kun mikään aate ei kelpaa, otetaan lisukkeet eri puolueista kuin kebab-pizzerian seisovasta takeaway-pöydästä. Ei ole tehdastyöläisten vasemmistoa, maalaistollojen keskustaa ja omistajaluokan oikeistoa.
On vain oma valinta neljällä täytteellä.
- Tommi Niemisen artikkeli Epäilevä Tuomas (Image 09/2006)
Oma valinta neljällä täytteellä, kannatan. Hain erästä työpaikkaa, jonka todella haluaisin ja huomasin (pienoiseksi kauhukseni), että työpaikasta ilmoittanut ihminen on poliittisesti aktiivinen ja tietysti juuri vastakkaisessa puolueessa kuin missä itse männävuosina työskentelin. Auttamatta nousi mieleen, että kuinka paljon työkokemukseni puolueessa pistää silmään ja millä tavoin. Kuinka paljon politiikalla on merkitystä? Toisaalta ei sellaisia voi ruveta edes sen kummemmin pelkäämään, vaan ennemmin on mentävä tulta kohti.
(Pitäkää mulle peukkuja.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti