Bensa maksaa nykyään noin 1,7 euroa litra. VolksWagen Polon tankki vetää 44 litraa, jolloin tankillinen bensaa maksaa noin 75 euroa. Tankillisella pääsee kutakuinkin 620 kilometriä, joka sisältää viiden päivän työmatkat (+ hinausmaksu, mikäli ei tajua tankata autoa ennen kuin em. kilometrimäärä on kasassa).
Joskus toivoisin, että auto kulkisi maidolla. Litrahinta olisi selkeästi edullisempi. Tästä on helppo jatkaa ajatuskenjuoksua siihen, että onko pitkässä työmatkassa mitään järkeä, kun käteen jäävästä nettopalkasta humahtaa kohtalainen osa siihen, että edes pääsee töihin. Vertailun vuoksi laskin, että viikon junaliput maksaisivat hieman reilu 50 senttiä enemmän - kiitos opiskelukortin vanhentuneen lukuvuositarran. Toki eroa syntyy, kun mukaan otetaan autovero ja liikennevakuutus, mutta auton eduksi kääntyy vapaus aikataulujen suhteen, mistä on paljon hyötyä itsenäisen työn ja liukuvan työajan kanssa.
Jos tätä koko matemaattista mylläkkää vertaa työttömyyskorvaukseen, jää työnteosta aikaansaatu tulos kaikkien menojen jälkeen onneksi plussan puolelle korkeasta 95E:n hinnasta huolimatta. Verojen nousu on koetellut jokaisen kukkaroa kuluneen talven aikana: bensa on kallistunut hurjasti, mutta diesel-auton omistamisestakaan ei nykyään ole enää suurta taloudellista hyötyä. Ruoka kallistuu. Aikakauslehtien irtonumerohinnat hipovat koko ajan lähemmäs kaksinumeroisia lukuja. Parturissa käymistä kannattaa miettiä tarkkaan - omat hiukseni kasvavat sen verran nopeasti, etten todellakaan raaski ravata parturissa niin usein kuin pää vaatisi.
Historiaa tunteva kelaa aina mielessään taaksepäin laajentaakseen näkökulmaa. Paatoksellisesti voisi siis ajatella, että joka sukupolvella on omat taistelunsa kotimaan puolesta, joten ehkä me nyt voimme kantaa kortemme kekoon oman maan hyväksi ja maksaa korkeita veroja, ettei käy niin kuin Kreikalle.
Ja on tässä ehkä jotain opettavaistakin (HS 20120402):
Minulla oli vielä reilu vuosi sitten osa-aikatyö 80 kilometrin päässä, jonne kuljin junalla tai bussilla. Minkään kausilipun ostaminen ei ollut opiskelijalle yhtään sen halvempaa, joten tavallisilla yksittäislipuilla mentiin. Kyllä voin sanoa, että se tosiaan kirpaisee, kun tajuaa kuinka suuri osa muutenkin naurettavan pienestä palkasta menee siihen, että edes pääsee työpaikalle ja sieltä pois! Toki se näkyi sitten veroprosentissa/veronpalautuksissa, mutta silti. Työtä ei viitsinyt lopettaakaan, kun se kumminkin oli humanistiopiskelijalle harvinaisehkoa "oman alan työtä" ja kaikin puolin ihan mukavaa.
VastaaPoistaNyt, kun työmatka on 8 kilometriä, lumettomana aikana pyörällä ja talvella HSL:n bussilla, osaan arvostaa elämän helppoutta ;)
:D Kyllä repesin Hesarille, ja etenkin ilmeelle. Mahtavaa, kyllä on nuoriin kirpaissut.
VastaaPoistaJoo, bensa maksaa, ja entäs me onnettomat, joiden autot eivät käy 95E:llä, vaan 98:lla... huhhuh. Onneksi pikku Corollani on myös pikkuruokainen ja työmatka on vain raput alas yläkerran makuuhuoneesta. (Tulot toki sen mukaiset, onneksi eivät vielä kumminkaan leikanneet kotihoidontukea, ennen vaaleja kun oli jotain puhetta nostamisesta...)
Suketus: Kuulostaapa tosi tutulta! Ajattelen itse samoin, että työkokemus ja verkostautuminen on niin tärkeitä humanistille, että jospa nyt vain reippaasti ajelisi 120 kilometriä päivässä. Ehkä sitten jossain vaiheessa pääsen myös tuohon alle kymmenen kilometrin työmatkaan, toivottavasti. Ainakin tämän nykyisen työn tiimoilta voi olla ihan tyytyväinen alan pätkätyöluonteesta. :)
VastaaPoistaOlina: Niinpä, ilme kruunaa tuon kirjoituksen. Tuossa tapauksessa solidaarisuusvero ainakin osui ihan oikeaan paikkaan. ;) Toivottavasti kotihoitotuki saa pysyä edes ennallaan, koska perheen pienimmät ehtivät kyllä maailmalle ajallaan.
Ai niin, ja Olina! Tuhannet kiitokset postista! Huudahdin ihastuksesta ääneen "Oi!", kun nostin kirjeen laatikosta ja sitten vasta tuli mieleen, että kuulikohan kukaan. :)
VastaaPoista