Pinnan alta löydettyä

Suomen merimuseossa vietettiin tiistai-iltana näyttelyn avajaisia. Vaihtuvien näyttelyjen tilaan on rakennettu kiinnostava näyttely 1700-luvulla uponneiden St. Mikaelin ja Vrow Marian hylyistä löytyneistä esineistä ja näiden purjelaivojen tarinoista. Mereen menetetyt -näyttely avaa hienosti meriarkeologian ja konservoinnin voimaa, sillä vitriineissä on esillä huikeita haaksirikossa säilyneitä ja sittemmin noin kaksisataa vuotta myöhemmin nostettuja esineitä aina erilaisista koriste- ja ylellisyystavaroista tupakkaan. Vaikuttavimmat esineet lienevät pinnan alta löytyneet hamekangas ja sukat.  

Hylyistä nostetut esineet on aseteltu konteiksi naamioituihin vitriineihin ja niitä täydentää hylkyjen tarina, jota ikään kuin kirjoitetaan lokikirjan sivuille näyttelyn edetessä. 1700-luvun henkeä valoitetaan hylyistä nostettujen esineiden lisäksi muun muassa aikansa taideteoksilla, jotka on lainattu näyttelyyn hollantilaisista museoista. Tämän lisäksi kävijä voi sukeltaa 3D-lasit päässään Itämeren aaltojen alle Vrow Marian hylylle. Esineiden lisäksi näyttely muistuttaa, että laivat ja haaksirikot liittyivät tietenkin yksittäisten ihmisten kohtaloon, sillä St. Mikaelin haaksirikosta ei selvinnyt kukaan. Niinpä vitriineistä löytyvät laivakoiran pääkallo ja ihmisen pääkallo ja sääriluut. (Vitriinin kohdalla tuli väkisin mieleen, että niin, koskaan ei voi näköjään tietää mihin vielä päätyy.)

Näyttely on vaikuttava ja monipuolinen. Suosittelen ehdottomasti, mikäli tie vie Kotkaan ennen joulukuun alkua. Itse olen työskennellyt aina kokoelmien ja arkistoaineiston kanssa, joten en ole kovin hääppöinen sanomaan näyttelyistä mitään, mutta sanonpa silti: näyttelyn ainoa miinus liittyy nimittäin sen saavutettavuuteen. Tekstit ovat hieman turhan pienellä fontilla ja heikosti valaistu ja "konttivitriinit" ovat hienot ja ehdottomasti aiheeseen sopivat, mutta pyörätuolilla ei välttämättä pääse riittävän lähelle vitriiniä, jotta näkisi kunnolla mitä ne sisältävät. Lapsillakin saattaa olla vaikeuksia ylettyä kurkistamaan konttiin. Nämä huomiot ovat sinällään sääli, koska merimuseon perusnäyttelyssä saavutettavuuteen on paneuduttu tarkasti. Jos kiinnostuit lisää kulttuurin saavutettavuuteen liittyvistä seikoista, suosittelen pyörähtämään täällä.

Avajaisissa oli paljon väkeä ja kiva tunnelma. Oli kuohuviiniä, mansikoita, cocktail-paloja ja taustamusiikkina soi aiheeseen sopien Mozartin sävelmät. Ehkä avajaisten paras juttu oli se, että tapasin sattumalta vanhan työkaverini, jonka kanssa näemme kyseisen työyhteisön tapaamisissa noin kerran vuodessa. Oli ihana vaihtaa kuulumisia, lähettää terveisiä ja toivoa, että kesällä tapaamme uudelleen.