Kevätti

Tästä aiheesta on tullut jokakeväinen perinne, mutta kirjoitanpa siitä taas kerran. Ilmassa on kevätväsymystä. Huomaan sen itsessäni joka vuosi juuri tässä vaiheessa, kun koko maailma on täynnä lintujen reipasta laulua, valoa ja lämpöä. Ja minä puolestani veltostun, haukottelen ja tunnen kulkevani puoliteholla. Pappani kärsi aikoinaan aivan samasta ja sanoi potevansa kevättiä. Olemme molemmat syntyneet pimeimpään vuodenaikaan, minä lokakuun lopussa ja pappa joulukuussa. Liekö siis kevään yhtäkkiä liitoksistaan repeävä kirkkaus hieman liikaa loppuvuoden lapsille? Toki pidän keväästä. Pidän aurinkoisista aikaisista aamuista, hämyisistä illoista, linnuista, ensimmäisistä jäätelöistä ja kevään tuoksusta, mutta muu kroppa ei pysy perässä, kun kevät etenee pitkin harppauksin. Kevät voisi tulla puolestani hieman hitaammin, varovaisemmin ja kevyemmin eikä rysähtää lintuineen päivineen kerralla päälle. Kevätväsymyksen lääkkeeksi neuvotaan ulkoilua, kasvispitoista ruokaa, vitamiineja ja lepohetkiä. Tämän viikon sääennustus takaa ensimmäisen ja vapun ja helatorstain pitkät viikonloput viimeisen. Loput löytyvät keittiön kaapista. Tilli puskee esiin ruukustaan ja viime viikolla syötiin ensimmäiset uudet perunat.