Kenttäolosuhteita

Vesi on liian itsestäänselvä asia, nyt sen on ymmärretty. Viime viikolla työpaikassani oli koko päivän kestävä vesikatkos. Sen laajaa vaikutusta ei edes tajunnut heti: kahvihuoneessa keitettiin kahvit pullovedestä ja juotiin ne nautiskellen ennen kuin ymmärrettiin, että tosiaan, lähin vessa on puolen kilometrin päässä. Onneksi kulttuurilaitosten välinen yhteistyö avasi siellä sijaitsevan taidegallerian vessan ovet. 

Vedettömästä työpäivästä selvittiin kunnialla ja nyt on sitten kodin vesikatkoksen vuoro. Muuten vettä tulee ja vessakin toimii, mutta kylpyhuone on ollut perjantaista asti remontissa eikä suihkua voi käyttää. Suihkun puutteessa on oltava luova, joten hyvien ystävien avun rinnalla on työpaikkojen suihkut ja kuntokeskuksen suihkut hyviä vaihtoehtoja. Eilen puolestaan kävimme saunantarpeisina ensimmäistä kertaa kaupungin uimahallissa  ja totta puhuakseni minulle ei ole koskaan tätä ennen tullut uimahallissa ällöttävää oloa. En ole ikinä ollut millään muotoa bakteerikammoinen, mutta tämä vanha uimahalli toimi kaikessa ränsistyneisyydessään aikakoneena 1970-luvulle ja ruosteisten ja haisevien tilojen keskellä rupesi tuntumaan, että täältä tarttuu tautia, varmasti tarttuu.

Poikkeustilaa pitäisi kestää ensi viikkoon saakka, joten kyllä tämä tästä. Myöhemmin keväällä on tarkoitus vielä käsitellä sauna mustaksi, mutta silloin sentään eletään saunattomuudesta huolimatta suihkun kanssa. Jos siis omistat suihkun, nauti siitä ja kylve minunkin puolestani, kiitos.