Ateneumin taidemuseossa ehtii vielä käydä katsomassa Carl Larssonin taideteoksia Hyvän elämän jäljillä -nimisessä näyttelyssä, joka on avoinna huhtikuun 29. päivään saakka. Olen aina pitänyt taiteilijoista, jotka ovat kuvittaneet kirjoja ja postikortteja kuten Carl Larsson, Martta Wendelin ja Rudolf Koivu. Ehkä minua kiehtoo näissä taiteilijoissa juuri se arkisten asioiden kaunis kuvaus, pohjoismaisen mielenmaiseman ja idyllin etsiminen. Näyttelyn nimi sopii Larssonin teoksiin kuin nyrkki silmään (mikä ei kyllä tässä aiheessa puolestaan sovi vertaukseksi ollenkaan). Hyvän elämän jäljillähän nämä Larssonin teokset ovat: kesäisiä hetkiä koivujen katveessa, tuoksuvia talonpoikaiskeittiöitä, harmoniaa, johon jokainen tahtoisi sukeltaa, jos maalaukseen pystyisi loikkaamaan kuten Maija Poppanen. Harmi, että näyttely päättyy jo ensi viikolla, koska viikkoa myöhemmin lähden käymään Helsingissä ja silloin olisi hyvin aikaa pyörähtää Ateneumissa. Toisaalta Kansallismuseossa on tarjolla Unelmien koti -nukkekotinäyttely, mikä vetää yhtä lailla puoleensa ja jota minun on ollut tarkoitus käydä katsomassa jo pidemmän aikaan. Nukkekotien rakentaminen on parhaimmillaan melkoista taidetta. Omat nakkisormeni eivät ikimaailmassa taipuisi sellaiseen näpertämiseen (ja hermot varmaan vielä vähemmän), mutta ehkä juuri suuren vaivannäön ja kekseliäisyyden vuoksi nukkekodit ovat niin viehättäviä.
Ah, niin ja kuvat muuten löytyivät googlettamalla, kas näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti