Vappu sujui vauhdikkaasti ystävien kyläillessä meillä. Oli simaa, ilmapalloja, saippuakuplia, piknik-eväitä ja kovin touhukasta. Se ennakoi vauhdillaan selvästikin käynnistyvää toukokuuta, sillä heti torstaina minulla alkoi vuoden loppuun asti kestävä työsarka museon arkistoaineiston parissa. Tuntuu hyvältä olla taas kokopäiväisesti töissä, vaikka heti huomasin kuinka vapaa-aika väheni kertaheitolla ja energiakin näin alkuun ennen kuin taas kroppa tottuu tähän rytmiin ja tajuaa nukahtaa iltaisin hyvissä ajoin. Onneksi tällä kertaa työt alkoivat keskellä valoisinta vuodenaikaa eikä tammikuun pimeässä. Näin minusta ehtii kuoriutua jälleen aikaisten aamujen konkari ennen kuin työmatka taittuu katuvalojen loisteessa.
Tuttuun työpaikkaan on helppo tulla ja tuntuu kuin ei olisikaan kulunut lähes vuotta siitä, kun edellinen pätkä päättyi. Silti oli hassua kertoa mitä kaikkea olin ehtinyt tehdä tässä välissä: enasin muutaman kuukauden pätkä projektitutkijana, sitten puolitoista kuukautta työttömänä, sitten muutama kuukausi osa-aikaisena tiedottajana ja nyt minä olen tässä. Melkoista silppua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti