Joskus on niitä päiviä, kun vaatii voimia kestää kiukku yhdeltä lähimmistä ihmisistä, joka luottaa kumipallo-ominaisuuksiin: potki tai heittele vaikka kuinka, muoto säilyy kyllä. Yritän ymmärtää, että syyt tähän ovat suuria ja monimutkaisia, likasankojen tyhjentämistä. Koska itse olen sivustaseuraaja ja se kumipallo, pystyn ainoastaan toivomaan muutosta, ajan kulumista ja silmien avautumista. Jokainen on täällä sen verran oman onnensa seppä, että jos omassa elämässä asiat eivät ole haluamallaan tolalla, vain itse pystyy tekemään itsensä onnelliseksi, toteuttamaan muutokset. Itkeskelen yksin autossa matkalla töistä kotiin ja tunnen suurta rauhaa avatessani kotioven, jonka takana minut otetaan hymyillen vastaan. Täytyy keskittyä siihen mikä on hyvää: rakas mies, joka auttaa laastarin mattoveitsellä sohaistuun peukaloon; juhannus, jolloin näemme useita ystäviä; työpaikka, jossa nauretaan. Ja toivoa, että ikävyydellä on oma ohimenevä aikansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti