Juhannusiltana vene vei meidät saareen siinä päässä kotijärveä, jossa vedestä nousevat jyrkät sileät kalliot. Saaren vaatimattomassa lautamökissä lämpeni sauna, talviturkki jäi vihdoin järveen. Kesäyö oli kaunis, niin kaunis, että joku vähemmän nostalginen ja romanttinen ihminenkin olisi sulanut sen edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti