Meritunnelmaa

Kotkassa meri on läsnä kaikkialla ja vanhan satamakulttuurin takia Kotka tuntuu profiloituvan vahvasti merielämään. Meri kuuluu katujen ja paikkojen nimissä, se tuntuu tuoksuvana suolaisena tuulena, se ympäröi saarta ja pilkahtelee niin museon ikkunoista kuin työmatkan reitinkin varrella. Kotkassa on vähän samaa fiilistä kuin Helsingissä meren ja vanhojen kauniiden kerrostalojen vuoksi, mutta toki kaupunki on pienempi, hiljaisempi ja luonnonläheisempikin ilman laajalle levittäytyviä lähiöalueita ja suuria ruuhkaisia tieverkostoja. Enimmäkseen tulen Kotkaan aamukahdeksaksi ja lähden täältä pois neljän jälkeen, mutta sitten joskus on muutakin: kesäretki ystävän seurassa huomenna ja ensi viikolla iltapurjehdus työporukan kanssa vanhalla kaljaasilla.

Useampi vuosi sitten päädyin lukemaan merihistoriaa sivuaineena Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirjan innoittamana. Näin jälkeenpäin olen ajatellut, että jos nyt olisin päättämässä graduni aihetta, siirtyisin vahvasti merietnologian puolelle. Toisaalta jo merihistorian opinnot ovat tuonneet minut tähän pisteeseen ja sekin on oikein hyvä ja riittävä. Perheeni juuret ovat syvällä keskisuomalaisessa mullassa ja sieltä merenrantaan on pitkä matka. Silti veljeni on perämies ja isäni merivartija, joten ehkä myös siksi tunnen minäkin intoa merielämään ja jonkinlaista lukkarinrakkautta siellä työskenteleviä kohtaan. Olenhan tavallaan itsekin tiukasti merellä, mutta virka-aikaan, puuvillahansikkaat käsissä ja siististi sisätiloissa. ;) 
 

 

kuva: cartinafinland.fi