Viikko sitten menin suoraan töistä pilates-tunnille. Koko päivän oli väsyttänyt, mutta silti aioin pysyä suunnitelmassani ja rientää liikuntakeskukseen työpäivän jälkeen. Ja onneksi menin, sillä tunti oli rentouttava ja äärimmäisen hyvä jatke työpäivälle. Tietokoneen ääressä virka-ajat istuva kroppa nautti suunnattoman paljon ja tunnin jälkeen olin virkeämpi kuin kertaakaan kuluneen päivän aikana.
Totesin pilateksen viime vuonna minun lajikseni. Liikkeet olivat jo fysioterapiasta tuttuja, sillä olin saanut niillä muutama vuosi sitten korsetin ja tasapainon selkeästi parempaan kuntoon ja siksi pilates-tunnille oli helppo mennä, kun tiesin heti, missä liikkeiden pitää tuntua. Silti pilates-tunti eroaa fysioterapiasta roimasti. Se on tehokkaan rutistuksen rinnalla rentoutumista ja aivan ikioma hetki, jota säestää vain ohjaajan ääni ja rauhallinen musiikki. Eräs tuttava sanoi, ettei pidä pilateksesta, koska siellä ei tehdä mitään. Minusta varmaan antaa hyvän ja ainakin todenperäisen liikkujan kuvan, kun pidän nimenomaan siitä, ettei hiki virtaa valtoimenaan kovassa vauhdissa, vaan ohjaajankin sanoin hitaus on valttia ja tärkeintä on keskittyä suorittamaan liikkeet oikein. Tuntia seuraavana päivänä tunsi vatsalihaksissa, että kyllä siellä tunnilla oli jotain tehty ja oikeastaan aika paljonkin.
Päätin, että nyt menen joka keskiviikko töiden jälkeen pilates-tunnille. Saa nähdä pysyykö päätökseni vankkana syksyn ajan, kun tästä vielä iltapäivät hämärtyvät. Silloin täytyy vain muistaa se hyvä olo, jonka tunti jättää jälkeensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti