Vuosi sitten loppukesästä kokoonnuimme ensimmäistä kertaa serkkujen kesken. Yleensä olimme nähneet erilaisissa suvun juhlissa, joissa sitten virisi idea, että pidetään omat illanistujaiset, ihan vain me serkut puolisoineen ja lapsineen. Viime loppukesänä vietetty ilta oli onnistunut kokeilu ja oitis päätettiin, että tästä tehdään perinne. Niinpä keväällä lyötiin jo elokuun viimeinen lauantai lukkoon ja toissapäivänä kaikki paikalle päässeet kokoontuivat Jyväskylään pelaamaan minigolfia ja syömään illallinen pitkän kaavan mukaan. Ilta oli iloinen ja tunnelmallinen - ja jälleen päätettiin, että ensi vuonna otetaan uusiksi.
On koittanut syksy, lempivuodenaikani. Tänään puin päälleni tumman ponchon ja ajattelin, että kesävaatteet saa nyt jäädä tammikuun matkaa odottamaan. Ja eräänä iltana istuin kynttilöillä valaistulla takapihallamme käsissäni höyryävä teekuppi ja tähyilin tähtitaivasta. Reinot lämmittivät varpaita ja villatakki hartioita. Taivaan kaarella vilahti tähdenlento.
Ihan parasta. Mä niin tykkään tästä viileydestä tuskasen kuuman kesän jälkeen. Omassa pihassa on ihana käydä istumassa hetki villasukissa kahvikupin kanssa ja palata sitten sisälle lämmittelemään :)
VastaaPoistaJoo, syksy on aina niin kotoisa ja tunnelmallinen vuodenaika ja sitten alkaakin jo joulun odotus, kun syksy rupeaa kääntymään oikeasti pimeäksi ja talviseksi. :)
PoistaJoo mä luotan siihen, että jaksan sillä odotuksella tän pimeen pitkän ajan.
PoistaVielä menee tän ihastuksen piikkiin, alkusyksy on niin ihana! Mutta sit kun tulee se oikeesti älyttömän pimee ja loskanen ja ankee aika... Sillon pitää alkaa suunnitella joululahjoja yms, niin pysyy hengissä :D
Ihan totta! Kyllä mulla on nyt sellainen fiilis, että se pimeä ja ankea loppusyksy ja talvi menee vähän kuin itsestään. ;)
Poista