maanantai 29. lokakuuta 2012

27

Kun äitini oli 27-vuotias, hän oli mennyt naimisiin muutama vuosi aiemmin ja hänellä oli kaksi pientä tyttöä. 27-vuotiaana äidille iski paniikki siitä, mitä ihmettä hän rupeaisi tekemään työkseen. Hän oli emäntänä maatilalla, josta oli lypsykarja jo pistetty pois. Hänellä oli ravintola-alan ammattitutkinto, mutta hän ei ollut tehnyt päivääkään ravintola-alan töitä, koska ala ei tuntunut omalta. Elämällä on kuitenkin aina jotain takataskussaan, sillä ensi vuonna äiti on tehnyt 25 vuoden hienon uran käsityöyrittäjänä.
Eilen minä täytin 27 vuotta. En ole vielä naimisissa eikä minulle ole siunaantunut lapsia. Valmistuin kaksi vuotta sitten maisteriksi siltä alalta, jolla haluaisin työskennellä jatkossakin ja elän kyllä sen miehen rinnalla, jonka kanssa haluan naimisiin ja lapsia. Jotain yhteistä minulla ja 27-vuotiaalla äidilläni kuitenkin on: epävarmassa työllisyystilanteessa olen välillä ollut yhtä pulassa kuin hänkin. Koulutus löytyy ja vieläpä omalta tuntuvalta alaltakin, mutta töitä sen sijaan löytyy heikonlaisesti ja mitä ihmettä minä sitten teen, jos niitä ei löydy ollenkaan. Siksi minua rohkaisee ajatus siitä, että äiti pohti tämän ikäisenä aivan samantyylisiä kysymyksiä kuin minäkin ja löysi sitten kuitenkin oman polkunsa, joka on kantanut aina tähän hetkeen saakka.

PS. Vietin mukavan syntymäpäivän. V vihjaisi jo aiemmin viikolla yllätyksestä, joka olisi kiva ja tarpeellinen ja sitä se todella oli, sillä sunnuntaiaamuna lähdimme vatsat kurnien kotoa ja menimme syömään hotelliaamiaisen keskustaan. Ihana alku päivälle ja uudelle vuodelleni.

6 kommenttia:

  1. Onnea!

    Samanlaista pohdintaa ollut liikenteessä... Tosin minä olen vasta kohta maisteri, ja silti pihalla. Enkä naimisissa tai äiti, en varmasti pitkään aikaan. Mutta sitä se kai on se nykymaailma. Aika kuluu eri tavoin, mutta aiheuttaa silti aina samanlaisia pohdintoja, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niinpä, ehkä se kuuluu kuvioon jokaisen sukupolven ja aikuistuvan ihmisen kohdalla. Kyllä aina se oma tie jotenkin löytyy ja onhan paljon asioita löytynyt ja loksahdellut kohdalle jo näiden 27 vuoden aikanakin. :)

      Poista
    2. Niinpä, onneksi edes jokin on kohdillaan jo!

      Sinulle on jotain blogissani. :)

      Poista
    3. Kiitän, tartun haasteeseen pian. :)

      Poista
  2. Onnea!:)

    Tuo ura- ja työllisyyspohdinta näyttää jotenkin kuuluvan yhteen numeron 27 kanssa. Minulle suunnitelmat kirkastuivat tuon vuoden kuluessa, tosi mistään taloudellisesta varmuudesta ei edelleenkään voida puhua.

    Päivää vajaa vuosi, jos laskin oikein, tulee meille ikäeroa, ehdimme olla tuon 28.10. "saman ikäisiä", jos oikein ymmärsin. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, niinpä onkin! :D Humanistin laskutaito toimi taas maineensa mukaisesti. ;)

      Toivon, että urapohdinnat selkiintyisivät myös minulla nyt tämän alkaneen vuoden aikana. Saisinpa vaikka vähän nykyisiä pidemmän työpätkän napattua, niin se jo olisi kovin kiva juttu.

      Poista