Polttarit

Perjantaina alkuillasta ovikello soi. T räppäsi valokuvan, M ja K huusivat ja ilmoittivat, että nyt on lähtö. Minä nauroin ja jopa tärisin yllätyksestä. Kun naiset tulivat sisälle, kysyin, että lähdetäänkö me siis ihan oikeasti. Kyllä! Siis äkkiä listan mukaiset tavarat passia myöten laukkuun ja menoksi.

 

Parin tunnin kuluttua saavuimme ison mökin pihaan, jossa seisoi suuri joukko ystäviäni, kaikilla ruutuliput liehuivat käsissä, tarjotillinen kuohuviinilaseja oli valmiina ja kaiuttimista pauhasi Jari Sillanpään "Liekeissä".

Perjantai-ilta vietettiin ihanan diaesityksen parissa. Jokainen ystäväni oli tehnyt yhteisistä muistoistamme dian ja minulta pääsi itku, kun esitys alkoi. Vaikka tiedän, että juuri nämä ihmiset ovat niitä, jotka oikeasti pysyvät matkassa mukana, joiden kanssa jaetaan molemmin puolin ilot, surut, naurut ja maailman parantamiset, niin silti koko polttariviikonloppu oli osoitus sellaisesta ystävyydestä, joka saa mielen hyvin kiitolliseksi.

 

Viikonloppuun sisältyi räväkkää hulluttelua torilla, herkkä perinteinen morsiussauna, kauneudenhoitoa ja hemmottelua ja illanvietto lavatansseissa, johon suunnattiin koko sakki traktorin peräkärryllä. Ystävät olivat nähneet paljon vaivaa ja rakentaneet viikonlopun, josta jää huikeita muistoja ja joka menee ehdottomasti elämäni hauskimpien bileiden kärkijoukkoon.

 

Enkä voi olla paljastamatta teille muutamaa kuvaa, jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa!

Varikkotyttö valmiina päivän koitoksiin.

 

Perinteinen morsiussauna, josta morsian poistui lemmekkäänä ja huomenlahja valmiina.

 

Lauantai-iltana saapui suurin elein strippari, joka paljastui onneksi suklaakakuksi!