Eilen luin loppuun Westön novelli- ja kolumnikokoelman Halkeamia : valikoituja tekstejä 1986-2011. Siinä kirjailija oli äänessä enemmän omana itsenään omia mielipiteitään esiin tuoden. Sattumalta kuuntelin tässä taannoin työni ohessa Ylen tuottaman Miten minusta tuli minä -ohjelman, jossa suosikkikirjailijani kertoi taustoistaan. Olen pitänyt aina Westön kirjoista. Niissä viehättää kieli, joka on samaan aikaan kaunista ja runollista, mutta kuitenkin hyvin mutkatonta. Tarinat ja hänen historiankäsityksensä tuntuu realistiselta, muttei unohda olla sopivassa määrin nostalginen ja romanttinen, toisinaan lähes maalauksellinen. Samaten Westön kuvaama Helsinki on juuri se samankaltainen Helsinki, johon minä ihastuin lukioaikana Joutsassa ja josta haaveilin. Luonnollisesti se Helsinki näytti arkisemman puolensa, kun siellä viimein asuin, mutta Westön kirjojen kautta matkustan yhä juuri siihen minut hurmanneeseen Helsinkiin.
Halkeamia-kirjan jälkeen päätin viimein täyttää aukon sivistyksessä ja tartuin Sofi Oksasen Puhdistukseen. Silti ilahduin tänään huomatessani sanomalehdestä, että Westöltä ilmestyy uusi kirja jo ensi kuussa. Miten moinen olikaan mennyt minulta ohi tähän saakka!
Nyt on pitkä lista luettavaa tiedossa. Harmi, että kirjat etenevät minulla niin hitaasti. Etenevät onneksi kuitenkin.
Minäkin odotan innolla Westön uutuutta. Hän on ehdottomasti kotimainen suosikkikirjailijani, ja etenkin Missä kuljimme kerran on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen.
VastaaPoistaAion huomenna alkavalla lukumaratonilla lueskella Westön "Rennot suosikit" -nimistä novellikokoelmaa. Saas nähdä, mitä siitä tykkään!
Missä kuljimme kerran on myös minun suosikkini ja oikeastaan jakaa ykkössijaa Ulla-Lena Lundbergin Jään kanssa. Rennot suosikit on mulla vielä lukematta, toivottavasti kirjoitat siitä blogiisi! :)
Poista