Pätkätyöläisen pähkäilyjä

Ihminen on sitten kumma otus. Olen kolme vuotta haaveillut oman alan työpaikasta nykyisessä kotikaupungissani ja lyhyestä työmatkasta. Nyt tässä jokin aika sitten sellainen viimein avautui, hain, pääsin haastatteluun ja jo sen jälkeen mietin haluanko kyseistä paikkaa sittenkään. Eilen tuli tieto, etten sitä saanut ja olin suorastaan helpottunut, ettei minun tarvinnut alkaa puntaroida mitä nyt kannattaisi tehdä.

 

Ja miksi näin? Tällä hetkellä teen arkistotutkijan tehtäviä sisältävää työsarkaa, mikä on juuri se osa-alue museotyöstä, josta pidän eniten ja joka omassa kokoelmatyön suosikkilistassani nousee valokuvien ja esineiden ohitse. Olen siis oikein tyytyväinen nykyiseen työhöni, jossa sopimus jatkuu vuoden loppuun asti. Tuo toinen työ olisi alkanut syyskuussa ja minua arvellutti kovasti irtisanoutuminen nykyisestä, joka on kuitenkin verkostona laajempi ja elinvoimaisempi ja työpaikkana sellainen, jossa mielelläni työskentelisin jatkossakin. Hakemani työn sopimus olisi kuitenkin ollut pitkä: se olisi alkanut syyskuussa ja jatkunut puolitoista vuotta. Työ olisi kuitenkin merkinnyt samalla paluuta digitointitehtäviin ja muihin käytännönläheisiin museotehtäviin, joissa tutkimuspuoli ei korostu kuten nyt ja minä kun haluaisin käyttää jo enemmän päätäni. Myös palkka oli reilusti nykyistä palkkaani pienempi. Ero oli jopa niin suuri, että on oikeasti taloudellisesti viisaampaa ajaa naapurikaupunkiin töihin. Siksi haastattelun jälkeen työ kuulosti korvissani suoraan ja ikävästi sanottuna paikalleen jämähtämiseltä eikä kielteinen päätös harmittanut minua tippaakaan, vaikka voi olla, että tästä ajatuksesta minua vielä sakotetaan työttömyydellä tämän nykyisen pätkän päättyessä.

 

Tässä taas nähtiin pätkätöiden ikävä puoli. Jos tuo kotikaupungin työ olisi alkanut tammikuussa, olisi hakupäätökseni ollut kristallinkirkas ja olisi totisesti harmittanut, jos työ olisi silti jäänyt saamatta. Mutta nyt täytyi jo etukäteen laskeskella plussia ja miinuksia, pohtia ja miettiä, mitä ihmettä tekisin, jos sieltä näytettäisiin vihreää valoa. Ja viimeistään helpottunut tunne siitä, että kuvio säilyy tänä vuonna entisellään, kertoi paljon.