Lauantaina ystäväni meni naimisiin. Me tutustuimme noin yhdeksän vuotta sitten. Ystävälläni on ollut elämässä monenlaisia pahoja kolhuja ja iskuja, joista hän on noussut kerta toisensa jälkeen. Yksin vietettyjen vuosien jälkeen hän yhtäkkiä rakastui ja viime lauantaina hänestä tuli vaimo. Hääparin kasvoilla säteili sellainen määrä rakkautta ja kiitollisuutta, että huomasi kuinka nämä kaksi olivat saaneet elämältä paljon enemmän kuin ehkä olivat odottaneet. Se taitaa onnen tärkein avain ollakin: vilpitön kiitollisuus.
Blogini polkee nyt samoissa kuvioissa aika usein, sillä tälle kesälle tosiaan sattui viidet häät, joista kesän viimeiset ovat meidän omamme. Siinä on häitä jo oikein kattavasti, vaikka kivoja juhliahan ne on ja ennen kaikkea olemme iloisia siitä, että meidät halutaan mukaan juhlimaan. Ei tuulesta temmata niitä ihmisiä, joiden kanssa halutaan jakaa tärkeä päivä.
Blogini polkee nyt samoissa kuvioissa aika usein, sillä tälle kesälle tosiaan sattui viidet häät, joista kesän viimeiset ovat meidän omamme. Siinä on häitä jo oikein kattavasti, vaikka kivoja juhliahan ne on ja ennen kaikkea olemme iloisia siitä, että meidät halutaan mukaan juhlimaan. Ei tuulesta temmata niitä ihmisiä, joiden kanssa halutaan jakaa tärkeä päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti