Apu kaamokseen

Eräs museotäti on parhaillaan aika väsyksissä. Voi tätä marraskuuta ja vasta ollaan alussa. Aamut ja illat ovat pimeitä, uni tulee ennen iltakymmentä. Iltaisin sytytän kynttilöitä, jotka torjuvat kaamosta tehokkaasti.  Vasta kirjoitin, että tulevana viikonloppuna alkaa juhlakausi ja nyt ajatus tuntuu väsyttävältä, vaikka onneksi ystävien tapaamisella on tietenkin aina piristävä vaikutus. Väsymyksen osalta kortensa kekoon kantaa ensisijaisesti tämä marraskuu. Tehdään se, mitä tarvitsee ja muuten ryömitään koloihimme, käperrytään lämpimien vällyjen väliin ja annetaan talven tulla, kirjoitin viime marraskuussa ja samanlaista elo on nytkin.

 

Pätkätöissä lomapäiviä kertyy vähän. Toukokuun jälkeen minulla on ollut viikon verran lomaa elokuussa ja puoli viikkoa lokakuussa. Ne kuluivat omien häiden hulinoissa ja Kööpenhaminassa enkä niitä muistoja ja kokemuksia vaihtaisi mistään hinnasta tyhjiin lomapäiviin. Kun lomia kertyy vähän, taidan kuitenkin olla museossamme ainoa, joka istuu työkoneella jouluaatonaattona ellen sitten tee kokonaisen työpäivän tunteja etukäteen sisään. Seitsemän lisätuntia tuntuu tällä hetkellä vähän rankalta ajatukselta. Nyt täytyy vain pitää ajatuksissa muutama seikka: jouluaattoaamua seuraa monta tyhjää päivää ja tammikuussa Intian valtamerelle lähtevä lento.

Tosin ensi vuoden työt ovat vielä hieman epävarmalla pohjalla ja siksi viisas pätkätyöläinen ei aloittaisi vuoden suunnittelua lomista, mutta onneksi sain työkavereilta(kin) kannustusta siihen, että kyllä aina kaikki järjestyy, kun on vain kahdesta viikosta kyse ja välillä on hyvä laittaa loma etusijalle. Ja häämatka etenkin. Niin, pätkätyöt tuovat epävarmuutta, mutta elämän suunnittelua ne eivät saa liikaa rajoittaa.

 

 

kuva weheartit.com