Mahdollisuuksien viidakko

Näin vuoden lopulla blogini aiheet pyörivät vahvasti työnhaussa, mutta huomasin, että tilanne oli täsmälleen sama vuosi sittenkin. Töiden etsiminen on pätkätyöläiselle iso osa arkea nykyisen määräaikaisuuden lopun häämöttäessä. Se valvottaa, mietityttää, stressaa ja silti jostain aina nousee uusi innostumisen puuska, joka pistää hiomaan työpaikkahakemusten sanoja. Ja niin pitää noustakin, koska hakemuksesta ei saa väännettyä hyvää ellei pysty kuvittelemaan itseään hakemaansa työhön ja löydä oikeanlaista kipinää hakemuksen kirjoittamiseen.

 

Työtilanne on nyt parempi kuin vuosi sitten. Vaikka en osaa sanoa ensi vuodesta mitään varmaksi, niin olen pystynyt nyt keskittymään ainoastaan oman alani avoimiin työpaikkoihin. Viime vuoden lopulla töitä oli paljon vähemmän tarjolla, hain ihan mitä vain ja ajoin pitkiä matkoja työhaastattelujen vuoksi ja silti jäin alkuvuodesta työttömäksi. Näin voi käydä nytkin, mutta viime talvi opetti myös, ettei sekään ole maailmanloppu. Yritän tsempata itseäni ennen kaikkea ottamaan rennosti ja luottamaan siihen, että asiat aina järjestyvät jotenkin ja loksahtavat paikoilleen kunhan itse tekee sen mitä tehtävissä on.

Mutta jännittävää tämä on. Odotan tietoja useammasta paikasta ja tammikuussa arkinen kuvio saattaa pysyä yhtä todennäköisesti ennallaan tai sitten meillä koittaa muutto toiselle paikkakunnalle. Kaikki on mahdollista. Parasta tässä epävarmuudessa ja mahdollisuuksien viidakossa on kuitenkin se, että nykyisessä kotiosoitteessa asuu tiimi, jolla on hyvä yhteen hiileen puhaltamisen meininki.