Olen aina nostanut hattua ihmisille, jotka jäävät pienille paikkakunnille lapsuuden maisemiin ja rakentavat elämänsä sinne. Ajatus on käynyt joskus omallakin kohdalla, mutta tosiasiassa se tietäisi joko alati pitkää työmatkaa tai sitten hyvästejä omalle alalle eikä kumpikaan niistä kuulosta hyvältä vaihtoehdolta. Sen sijaan vapaa-ajan asukkaaksi jään mielelläni.
Viikonloppuna olimme miehen kotikunnassa juhlimassa useassakin eri yhteydessä. On mukavaa, kun on ystäviä ja tuttuja erilaisista yhteyksistä ja erilaisista ammattipiireistä, koska se saa pitämään oman näkökulmankin laajana ja raikkaana. Kuitenkin pienissä kylissä on haittapuolensakin ja kuluva viikonloppu muisti näyttää myös nekin. Minua rupeaa aina ahdistamaan huomatessani sen määrän, jolla arvostellaan muiden asioita tai levitellään juoruja. Arvostelu kohdistetaan hirmuisen usein asioihin, jotka ilmeisesti kylän tavoissa poikkeaa normaalista päiväjärjestyksestä ja siksi mekin olemme aiemmin V:n kanssa saaneet kuulla kommentteja esimerkiksi siitä, että pidämme matkustelusta ja arjen katkaisemisesta aina silloin tällöin. Uteliaisuus ja juorunhimo on välillä niin käsinkosketeltavaa, että tekisi mieli huutaa, että keksikää hyvänen aika itsellenne tekemistä ja elämään jotain muutakin sisältöä kuin kyläläisten asiat!
Ehkä nämä ihmiset ovat sinut sen kanssa, että asioita levitellään, vatvotaan ja niistä tiedetään enemmän kuin asianomaiset itse. Maassa maan tavalla -sanonta taitaa päteä myös kuntarajoihin. Silti tuollaisina hetkinä olen äärettömän onnellinen siitä, että tie vie sunnuntai-iltaisin taas takaisin kaupunkiin, jossa on vapaampaa olla juuri sitä mitä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti