Sunnuntaisen patikointireissun jälkeen tuumimme V:n kanssa, että mitä jos ensi kesänä tehtäisiinkin yön yli kestävä vaellus kansallispuistossa? Ajatus on hyvin innostava ja myös jännittävä, sillä V:n kokemus tällaisesta eräretkeilystä rajoittuu kymmenen vuoden takaiseen armeija-aikaan ja minun vielä kauemmaksi johonkin lapsuuden 4H-leireille. Haaveilimme jo siitä, että viettäisimme ensimmäistä hääpäiväämme rinkat selässä Urho Kekkosen kansallispuistossa ja vierailisimme samalla sillä suunnalla asuvien ystävien luona, mutta ennen sitä on varmasti syytä testailla erätaitoja etelässä. Repoveden kansallispuistossa on Kaakkurin kierros -niminen ympyräreitti. Sillä on pituutta 24 kilometriä ja sen pystyisi kiertämään viikonlopun aikana yhden tai kahden yön pituisena reissuna. Kauniit maisemat ja valoisa kesäilta nuotion ääressä kuulostaa suorastaan taivaalliselta.
Mutta onko idea ihan älytön? Lievästi liikuntavammaiseksi naiseksi luulen omaavani kyllä ihan kohtalaisen kunnon olosuhteisiin nähden. En todellakaan ole mikään pikakiitäjä ja ylämäessä tulee lämmin, mutta vaellus luonnosta nauttimisen lähtökohdista toimii kohdallani hyvin. Entä rinkka? Kuinka paljon hento nainen pystyy kantamaan ja kuitenkin vielä nauttimaan? Eräs tuttavani treenasi rinkan kantoa siten, että hän iski kirjoja rinkkaan ja kulki sitten lumetonta laskettelurinnettä ylös ja alas. Aikamoista, vaikka juuri tuollaisia (ehkä ihan pururadalla suoritettuja) testauksia kannattaa tehdä ennen reissua. Entä osaisiko nukkua ulkona kesäyössä metsän äänien ympäröimänä? Vai tekeekö patikointi tehtävänsä eikä unta tarvitse sen kummemmin houkutella?
Liikkuminen on kuluneiden vuosien aikana noussut uudenlaiseen arvoon, koska virka-aika tulee istuttua tiiviisti tietokoneen äärellä. Pilates pitää korsetin kuosissa, raikasta ilmaa ja hikeä löytyy sauvakävelyn avulla, ja erityisesti rinkan kantoa ajatellen olisi hyvä treenata lihasvoimaa enemmän. Se onkin kaikkein vaikein rasti, koska en näe mitään hohdokasta punttisaleissa, ja ryhmäliikunnan puolella kahvakuulat ja muut lihaskuntoa kohottavat tunnit epäilyttävät kovasti ja pelkään jääväni jalkoihin - vaikka juuri nämä ovat niitä juttuja, joissa pitäisi vain rohkeasti ylittää pelon muodostama kynnys.
Talvella tulee lösähdettyä entistä enemmän sohvannurkkaan, vaikka liikkuminen pitäisi mielen virkeämpänä ja kropan kunnossa. Ensi kesään on vielä tosi pitkä matka, mutta Kaakkurin kierros toimii tavoitteena talven kuntoiluja ajatellen. Tänään menen siis pilatekseen, taivun, vahvistun, rentoudun ja ajattelen tyyntä kesäiltaa ja auringonlaskua.
Kuva lainattu täältä.
Todella hyvän kuuloinen suunnitelma! Mielestäni tärkein mittari on oma käsitys ja tunne kyvyistä ja jaksamisesta. Tuo suunnittelemanne reissu ei kuitenkaan ole ihan vielä mikään Alppien valloitus, joten kuulostaa kyllä realistiselta, etenkin kun se mielessä pysyen on talven yli aikaa reenailla.
VastaaPoistaItse olen vanha partiolainen, ja haikit ja vaellukset ovat tuttuja. Nyt en kyllä vuosiin ole enää harrastanut luontoliikuntaa, mutta intoa kyllä on. Täytyypä itsellekin ottaa suunnitelmiin jokin vastaavanlainen.
Ja uni, se tulee metsässä aivan taatusti. Missään muualla ei ihminen voi nukkua niin hyvin, on vankka ja lahjomaton mielipiteeni. ;)
Kiva kuulla vanhan partiolaisen näkemys asiasta! Tällainen vaellus myös parantaisi käsitystä omista kyvyistä ja jaksamisesta. Nyt tiedän, että päiväreissut sujuvat tosi kivasti ja leppoisasti, joten seuraava aste olisi luontevasti iskeä rinkka selkään ja yöpyä metsässä.
PoistaOlen yrittänyt pitää kuntoa yllä jatkuvasti, koska se on kaikille tärkeää, mutta eritoten vielä istumatyötä tekevälle konttorirotalle. Tällainen tavoite tuo kuitenkin vielä enemmän motivaatiota liikkua ja kehittää itseään liikkujana.
Vankka ja lahjomaton mielipiteesi metsässä nukkumisessa kuulostaa tosi hyvältä. ;)