Autetaan

Arki pyörii usein omissa tutuissa ympyröissään: aamulla ylös, autolla töihin, kahdeksasta neljään tietokoneen näpyttelyä, lounas ja sen molemmin puolin piristävät kahvitauot työkavereiden kanssa. Sitten taas iltapäivän hämärtäessä kotiin, kotona miehen kanssa laitetaan ruokaa ja jutellaan päivän asioista, ruuan jälkeen harrastuksiin tai kotisohvalla, ennen unta ehkä saunaan. Niin tuttua, niin turvallista, niin helppoa ja hyvää. Välillä harmittaa pienet kitkat kuten jäiset auton ikkunat tai liian nopeasti aamulla juoksevat kellonviisarit. Kenties jokin iso lasku tai haastavampi työtehtävä. Kodin viemäri, joka on mennyt tukkoon.

 

Kuitenkin täytyy muistaa, että on koti, rakkaat seinät, oma turvasatama maailman tyrskyissä. Ja on perhe ja ystävät, oma mies siellä kotona ja kaikki muut rakkaat kuka missäkin. On terveyttä, on sellainen toimeentulo, jolla elää ja pystyy peruselämisen lisäksi tekemään jotain muutakin.

 

Sitten on maailman toisella puolella maa, jossa taifuuni vie hetkessä kaiken. Seinät, jotka muodostivat kodin. Perheen, joka oli tärkeä osa sitä kotia. Toimeentulon, äidin, isän, ihan kaiken. Sellainen herättää huomaamaan, että työmatkaa hidastavat jäätyneet auton ikkunat tai tyhjentyvä polttoainesäiliö on pientä, niin valtavan pientä. Aivan kuten monet muutkin meidän arkiset murheemme, sillä lähes kaikkiin pystymme vaikuttamaan kovin helposti ihan vain omilla teoillamme. Taifuuni ei kysellyt, ei antanut mahdollisuuksia. Siksi me täällä puolen yhteistä maapalloamme voimme käyttää niitä keinoja, joihin meillä on mahdollisuus.

 

Tein lahjoituksen Bloggaajien supertaifuunikeräykseen ja haluan jakaa linkin tätä kautta myös sinulle. Jokaisella on tähän mahdollisuus täysin oman varallisuuden mukaan, vaikka yhden kahvikupillisen summan verran. Kannetaan siis kortemme kekoon ja autetaan hädässä olevia.

 

 

 

kuva weheartit.com