Lauantaina ystävä järjesti juhlat naisporukalle, jonka kesken tapaamme pari kertaa vuodessa juuri tällaisissa merkeissä. Syötiin hyvin, puhuttiin paljon, naurettiin vielä enemmän, tanssittiin olohuoneessa ja myöhemmin illalla tanssilattiallakin. Marraskuu on minulle usein kuluttavaa aikaa pimeytensä vuoksi ja siksi sanoinkin tässä kerran työkavereilleni, että pikkujoulukausi toimisi minun kohdallani paljon paremmin esimerkiksi huhtikuussa. Mutta kun hiukset nostaa nutturalle ja viinilasin huulille, kuuntelee ystävien puheensorinaa ja tarttuu musiikin rytmeihin mukaan, tuo se väsymyksen tilalle rutkasti energiaa. Ja se juuri on pikkujoulujen ideakin eli kaiketi ne siis sopivat sittenkin tähän vuodenaikaan.
Eilen palasin kotiin muutaman geokätkön kautta, kun oli aikaa ja valoisaa. Eino riepotteli maisemaa ja tunki luihin ja ytimiin ajaen minut viimein nälissäni ja kylmissäni kotiin. Sytytin tuulessa keikkuviin lyhtyihin kynttilät toivottamaan hetkeä myöhemmin saapuneen V:n tervetulleeksi kotiin. Ja koti, se tuntuu aina erityisen hyvältä paikalta reissusta palatessa tai myrskyn riehuessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti